Suhteellisen hyvä tyyppi, vaikka pitää omanaan kaikkea mihin ylettyy (söi eilen mun yötopin, joka ei kyllä kovin hieno ollutkaan), on vähän jästipää välillä eikä suostu aina kävelemään siihen suuntaan mihin itse on menossa, ei voi pitää mattoja sen takia (syö ne) ja muutenkin joutuu vähän luomaan kompromisseja. Ja siitä saa olla välillään huolissaan ja se tulee välillä kalliiksikin.
Mutta toisaalta koti pysyy paremmin järjestyksessä, se on söpö, on hyvä että omistaa vähän luonnetta, ihmiset hymyilee ja kehuu sitä (kun näkevät ulkokuoren vain, heh...mutta hymyt ja suosionosoitukset on aina parempi juttu kuin vihanosoitukset), se on pehmeä ja sen silittämisestä tulee paremmalle mielelle, se on enimmäkseen kuitenkin kiltti, hiljainen ja osaa käskyjä (tosin ei tottele jos sitä ei huvita) ja se oppi sisäsiistiksi melkein heti ja on viisas monella tapaa. Sen myötä saa hyvän tekosyyn tehdä useammin päämäärättömiä kävelyjä ja pysähtyä tuijottelemaan kiehtovia pihoja leimautumatta epäilyttäväksi. Se osaa olla itsekseen ja omatoiminen (laskemme mukaan kielletyt asiat) ja koko ajan ei ole pakko viihdyttää ja rapsuttaa. Oikeastaan se on ulkoilutusta lukuunottamatta kuin kissa - laiskottelee, leikkii paljon itsekseen, ei kuuntele aina käskyjä, syö, jahtaa kärpäsiä ja lintuja (kerran pyydysti yöperhosen ja vapautti sen kotona suustaan), kehrää, venyttelee, köyristelee, järsii ja on silkkiturkkinen, ihan alkupäivinä se hengaili tv-tasollakin, limbosi hassujen paikkojen ali..mutta onneksi ei ole yhtä notkea kuin kissa ja pysyy edes jotkut paikat sen ulottumattomissa. Lisäksi sen myötä jos päivä alkaisikin huonosti (topin syöminen) niin sen myötä päivä voi pelastua, kuten eilisellä sen ja lampun vuoropuhelulla. Tältä tyypiltä ei mielipiteitä puutu! Ja rakastan sitä hännännaputusta lattiaa vasten ja tassujen töpinää. No joko tuli enemmän plussia kuin miinuksia?
Eikä elämä ole mitenkään suuresti muuttunut, korkeintaan paremmaksi vain!
