Ruokapäiväkirjat 1.

Tapanani on nykyään kuvata vielä useammin ruokia. Olen niiiin tullut äitiini. Lähinnä kuvaan itselle dokumentaariseksi (digi-)muistoksi. Lähinnä ihan muuten vain. Kamerallisen puhelimen myötä se onnistuu nykyään niin mutkattomasti.

Näitä löytyikin tämän kesän kuva-arkistoista paljon. Niin, että saan vielä aikaan kakkososan. En ole ihan varma onko näiden julkaisussakaan järkeä, mutta hitsi vie. Teenpä sen. Ja ehkäpä joku saa ruokaidean tms. ja näkee ainakin vähän mistä tämä tyttö on tehty. Sokeristakukkasista..eiku..tai no sokeristakin kyllä ehdottomasti (sellainen herkkuperse täällä kirjoittaa).

01. Hälsens Kökin ihanistaihanista seesaminuggeteista. Suosittelen lämpimästi. Löytyy hyvinvarustetun kaupan pakasteesta. Ja uunissa paahdetusta parsasta ilmakuivatulla kinkulla. Alkukesänä siis.

02. Voikkareista (ne reunattomat ruisleivät, päteviksi todetut) kermajuustolla, vihanneksilla ja puutarhan persiljalla.

03. Hasselbackan perunoista (keittämättömiin perunoihin vedetään viillot melkein pohjaan asti, voidellaan öljyllä ja päälle ripotellaan parmesaania...tai vasta uunista otettuna), joita kutsun aina Hasselhoffin (Davidin mukaan) perunoiksi.

04. Torilta noudetuista mansikoista.

05. Itse tehdyistä hampurilaisista. Sämpylät kaupasta, pihvit itse tehtyjä. Hellman´sin chilli-majoneesi (olen aina ajatellut että pakkauksessa on kirjoitusvirhe, jota he eivät koskaan tajua muuttaa, mutta voiko chilistä sittenkin käyttää myös chilli-ilmaisua? ) on suositeltava majoneesi.

06. Itse tehdystä katkarapupiiraasta juhannusaaton aattona.

07. Itse tehdyistä ranskalaista, pavuista, porkkanoista, kirsikkatomaateista, kalafileistä, kukkakaalista.

08. Itse tehdystä tomaattikeitosta höystettynä paahdetuilla paahtoleivänpalasilla, mozzarellalla ja basilikalla.

09. Kahden raaka-aineen banaaniohukaisista metsästä löydetyillä mustikoilla.

10. Pastasalaatista halloumilla. Rakastan halloumia. Rakastan myös pastaa.

11. Torilta ostetuista keitetyistä punajuurista ihan simppelisti maustettuna.

12. Itsetehdystä vaniljajäätelöstä suklaarouheella.

13. Nuudeleista vihanneksilla. Ihania nuo suippopaprikat (muistuttavat isoja chilejä!)

14. Parsoista Grana Padano-juustoraasteella, salaatista ja kalasta.


Itseitseitseitse, mutta itsetekeminen kuuluu pitkälti ruokafilosofiaan. Kyllä tulee syötyä pakastepitsoja, kaupan mutakakkuja ja keksejä, pikaruokapaikkojen hamppareita, kaupan pakastepinaattikeittoja jne., mutta yleensä voi ihan hyvin tehdä itse ja koska se on kivaa. Ja on kiva, että lautasesta olisi ainakin jonkinverran itsetehtyä. Tulee parempi mieli ja on yleensä parempaa. Eikä sellaisia kaupan juttuja ole yhtään niin kivaa kuvata. Todeta täytyy myös, että vihannekset rulettaa...ja kasvisruoka on enemmän sääntö kuin poikkeus tässä taloudessa.

Kesän kirpputorilöytöjä.

Teen välillä niin hienoja kirpputorilöytöjä. Mutta tiedättekös, olen kyllä aika helppo kohde kirpputoripöydille, jos jokin vangitsee katseeni ja mieleni. En oikein voi jättää, en osaa luoda tekosyitäkään välttämättä. Maksan joskus enemmän kuin moni maksaisi, jos haluan sen. Mutta olen kyllä silti aika valikoiva ja ihan mitä tahansa en suostu ostamaan ja millä tahansa hinnalla. Mutta silti, en halua mennä kirpputorille pari sentti kourassa - siitä tulisi vain itku ja poru. Kyllä ainakin 20 euroa on oltava mukana. Ihan siltä varalta, että jotain löydän. Kuten eilen. Meni yli 20 euroa. Näissä mukana myös pari muutaman viikon takaista löytöä. Muutama jäi vielä kuvaamatta. Saatan tehdä toisen koosteen myöhemmin. Mutta nyt varmaan pidän ainakin viikon mittaisen tauon. Olen löytänyt jo niin paljon.

Polaroid-kamera. 4 euroa. Olen aina halunnut polaroidin, ja olen hämmästynyt niistä, jotka löytää niitä parilla eurolla. Sitten tämä tuli vastaan. Ajattelin, että neljä euroa... riskihän se on. En voi tietää, toimiiko se edes. Ja no, eihän tähän malliin saa enää edes filmiä. Koristeeksi tuomittu olet rakas löytöni. Kyllä mä vielä polaroid-kameran saan. 

Pidän mintunvihreästä. Varsinkin tälläisestä haaleammasta. Ja pidän tuosta vähän rosoisemmasta kaula-aukosta. Ihana kesätoppi. Hintalappu oli vielä paidassa ja hintaa muistaakseni neljä tai viisi euroa.

Part Two:n harmaa vekkihame ja Cosin oranssihtava paita (iik, aika vieras väri, mutta voisin opetella käyttämään enemmän värejä). Kaksi tai kolme euroa per vaatekappale. Olen kirpputoriostoksilla aina vähän merkkitietoinenkin. Part Two on hyvä ja laadukas, eikä COS yhtään sen huonompi ole. COSin peruspaidat ehkä ovat halvempia, mutta muuten molempien merkkien vaatteet ovat vähän hintavampia kuin esimerkiksi H&M:n. Siksi en pidä pahana maksaa hyväkuntoisesta merkistä esimerkiksi sitä kolmea euroa. Toki ulkonäkö painaa ensin, mutta oranssi paita kieltämättä lähti mukaan vähän COSin takia (ja kun voisin opetella käyttämään enemmän väripilkkuja). 

American Apparelin raitatoppi. 4,5 euroa.

Vagabondin nahkaiset herrainkengät. Tarroja näissä ei ollut, mutta lappu väitti, että ovat uudet. Maksoin näistä vähän enemmän kuin olisin tällä hetkellä raaskinut. Mutta ihastuin, syksyksi ei oikeastaan ole tämäntapaisia kenkiä, nahka ja Vagabond ++++ ja istuivat jalkaan.

Niin sympaattinen peltinen kolikko-rasia metsä-aiheisilla kuvilla. On jotain villisikaakin peurojen lisäksi. Taisin maksaa kuusi euroa. Mutta vitsit, niin hieno.

Peura-kuvioinen kahvipeltipurkki. Ihana!! Naurettavan halpa hinta vanhasta kahvipurkista, joiden hinnat liikkuvat pilvissä, varsinkin niissä joissa on se brunetti ja tuntuu siksi ihan tusinatuotteelta. Eivätkä ne edes ole niin hienoja. Tämä maksoi 3,75 euroa. Enkä ole edes nähnyt tälläistä aiemmin. En ole siis peltirasia-fanaatikko. En näitä keräile, mutta hienoimmat ja kohtuuhintaiset todellakin. Rakastuin näihin kahteen. 

Lissabonissa.

Tilasin juuri 114 valokuvaa Lissabonin matkasta. Parasta näiden kuvien läpikäymisessä on ollut se, että elän nyt niiden kautta Lissabonia uudestaan, ja voin leikkiä olleeni siellä juuri äsken. Matkastani on todellisuudessa aikaa jo kolme+ vuotta. En voi sallia näiden kuvien olla yhtään pidempää vain 038488.jpg-kuvia. Nyt siis minä hyvä tyttö tilasin. Ja rästissä olisi vielä muutama muukin kuva. Onnekseni tämä on kiva projekti, nyt varsinkin kun matkoja ei ole tulossa. Ilmaistahan tämä ei vain tietenkään ole... 

Tilasin mm. nämä kuvat. Erityisen paljon kuvia ihmisistä, joita en edes tunne. Ja, joiden kuvaamisesta on kuitenkin aikaa jo 3+ vuotta. Nyt 3+ vuotta myöhemmin he päätyvät valokuvapaperille, ihan toisella puolella Eurooppaa... Nämäkin tuntemattomat luovat hyvää kokonaiskuvaa Lissabonista ja muistuttavat minua siitä, että silloin joskus olin olevinaan joku katuvalokuvaaja isolla kameravarustuksella. Näin mittavasti en ole kuvannut katukuvaa ja sen ihmisiä missään muualla. Ehkä myös juuri näiden kuvien ottamisella on jokin syykin ja voin peilata sitä, mikä viehätti. No ne mummot ja papat, ainakin. Viidennestäkin kuvasta kurkkii mummonpää. 

Lissabon oli juuri tätä kuin näissä kuvissa. Aurinkoinen kaupunki oli hektinen ja ahdas, mutta silti viipyilevä ja sunnuntai-fiiliksen tuova. Ei se ole sillä tavalla arkinen kaupunki kuin esimerkiksi Milano tai Barcelona. Kotoisa - sitä se oli.  Onni oli myös asua asunnossa, joka sijaitsi ihan normaalilla asuinaluella, kävelymatkan päässä ydinkeskustan sykkeestä. Lempipuuhaa oli asunnolla ollessa katsella pyykkiä ripustelevaa mummoa. Mummolla pykkiä riitti. 

Ja voi kuinka rakastuinkaan tuohon rappioromantiikkaan. Julkisivut olivat kuin tapettia. Talojen ehostajia kyllä oli kaupungissa (remppa-patejakin kuvistani löytyy), ja työtä varmaan tänäkin päivänä luulisi riittävän heille. Toivottavasti eivät kuitenkaan pilaa liialla ehostamisella ja vie tuota rappioromantiikan fiilistä. En usko. Siitä kaupungista se taika ei voi kadota. 

Mojito.

Eilen tuli tehtyä kotitekoista mojitoa. Ensimmäistä kertaa. Drinkki oli siinä mielessä vähän kotikutoinen, sillä oikeaa lasia tähän ei löytynyt (high ball-lasi), soodavettä ei ollut mahdollista laittaa,  ja tekotavatkin aika boheemit. Pääasia on kuitenkin lopputulos..eli ulkonäkö ja maku. 

Tarvitset:

- tuoretta minttua

- limeä

- sokeria

- jäämurskaa

- sooda-/kivennäisvettä

- vaaleaa rommia (esim. Bacardi Superior)

p.s pilli ois kiva

(Ostin kaupasta tuoreen mintun (mojito mielessä), ja halusin saada senkin ikkunalaudalle (kolmanneksi mausteyrtiksi). Aika harottava yrtti ja tuotti hankaluuksia saada sitä asettumaan. Otin ruukuksi vanhan lasituopin ja kiedoin vähän lahjanarua saadakseni sen asettumaan.)

Nappaa mintusta lasiin noin kymmenen mintunlehteä. Mittaa lasiin myös 2 tl sokeria. 

Laita lasiin myös pari-kolme mintunlohkoa.

Survo limeä jollain survimella (tässä tapauksessa puisen sudin toisella päällä).

Murskaa reilusti jäätä murskaksi (tässä tapauksessa jääpaloja pyyhkeeseen käärittynä ja puunuijalla. muista: pakastuspussi ei kestä nuijimista). Laita murskat lasiin.

Mittaa lasiin 4 - 5 cl eli n. 0,5 dl rommia (jes, laivan tuliainen, Bacardi Superior, pääsi tositoimiin!). Lisää jatkeeksi myös n. 1 dl soodavettä. Kivennäisveteen on tyydyttävä (soodavettähän ei kaupasta saa), jos soda streamia ei omista.

Nappaa pilli lasiin ja sekoita. Nauti. Pirtelöpilli on kiva, jos haluaa imeä myös mintunlehtiä ja limen rippeitä (itse tykkäsin), mutta muuten suosittelen ohutta pilliä.

Ihan loistava juoma ja semihelppokin. Oli pakko tehdä toiset perään. (Ja muista, että ainekset toki voivat olla vähän summittaisia, eli mikään ei estä laittamasta rommia/vettä vähän vähemmän/enemmän - kotona saa tehdä ihan mitä huvittaa)

Katselin Ian Curtisin valokuvia.

Marraskuun sade lankesi valottomille kaduille. Lätäköt kiilsivät Hämeenkadulla, autot roiskuttivat kuraa jaloilleni. Seisoin kerran puoli tuntia liikennevaloissa Stockmannin kohdalla enkä päässyt risteyksestä yli. Tuli päiviä jolloin en poistunut asunnostani, kuuntelin jostain siihen mielentilaan löytämääni Joy Divisionia ja katselin Ian Curtisin valokuvia ja kuvittelin olevani samassa jamassa kuin hän, yhtä spastisen lukossa; Manchesterin Hulmessa saman helvetillisen synkän kirkontornin juurella joka teki Ian Curtisista lopun.

[Juha Itkonen: Hetken hohtava valo]