Ehkä kaikki ei ole hyvin kun miettii liikaa, eikä keskity iloitsemaan asioista jotka ovat hyvin. Ihmisillä on taipumus tosiaan olla onneton jos yksi asia kymmenestä on huonosti. Mutta entäpä jos keskittyisi edes jollakin hetkellä asioihin, jotka ovat hyvin. Itse näin viime yönä unta, että olin kotini kanssa tsunamin keskellä ja tiesin ainakin kodin olevan mennyttä. Aamulla heräsin helpottuneena. Ei mennyt koti, ei mennyt henki. Olin pelastamassa kameraa, mutta nyt mulle jäikin koko omaisuus. Ja jos olet terve, niin nauti siitä silloin kun olet ennen kuin olet onneton ja sairas. Entä jos on muutama kolikko, jolla voit ostaa edes jotain hyvää ylimääräistä vaikka et saisi sitä maailmanympärysmatkaa. Kun aina pitäisi olla vain enemmän, että voisi olla onnellinen. Pakahdun itse välillä onnesta ihan pienistä asioista. Saatan muistaa ohessa ne huonotkin asiat ja kaikki ei mene aivan toivotusti, mutta jo kyky tuntea itsensä onnelliseksi pienistä asioista saa mut tuntemaan onnelliseksi ja vahvaksi. Yritän löytää jotain positiivista negatiivisistakin asioista. Esimerkiksi en nauti riidoista, mutta jos riidasta selviää, niin se on hyvä. Ei sitä voi noinvain kuitata riitaa, mutta näen silti, että sellaisten yli pitäisi päästä ja olla ottamatta niitä aina niin vakavasti, jos toisinaan on erimieltä ja riitelee. Sellainen tasaisuuskin on ihan yliarvostettua. Ei riidat ole niin paha asia (mutta on niilläkin ehdot ja rajat mitä saa tapahtua, toki). Ja jos edes seitsemän asiaa kymmenestä on hyvin, niin eikö silloin (melkein) kaikki ole hyvin? Mitä jos elämässä ihan kaikki eivät voi olla täydellisesti ja sen kanssa pitää pystyä elämään. Oli miten oli, niin Anna Puun Hyvä hetki on kaunis laulu hetkessä elämisestä.
Tulkoon mitä vain tai jääköön tulematta.
Kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin.
