Brookie = brownie + cookie.

Kun silmiini satunnaisella selauksella osui vastaan Hesarin sivuilla oleva  resepti hyvännäköisistä ja kielellisesti hauskoista herkuista, en voinut vastustaa kiusausta kokeilla näitä omassa keittiössä. Ja siinä ne on. Äsken kuvattuina.

Brookie on Brooklynissä kehitetty herkku, jossa yhdistyy brownie ja cookie tuoden molempien herkkujen hyvät puoleet yhteen. Herkku on sekä visuaalinen, että erittäin syntinen. Voita, suklaata, sokeria. Tämän voisi nauttia vielä vaniljajäätelön kanssa ja seuraavan palan aionkin nauttia niin.

Noudatin aika orjallisesti blogissa olevaa ohjetta. Paitsi että minulle kävi kyllä kömmähdys aluksi ja unohdin brownies-taikinasta voin. Levitin leivinpaperille taikinaa, joka oli mielettömän tahmaista. Nostin taikinan takaisin kulhoon ja vatkasin sulaneen voin tässä vaiheessa. No problemo. Olisihan tuo saattanut toimia ilman voitakin, mutta en viitsinyt riskeerata.

Taikina suositellaan noin 22 x 22-peltiin ja vaikka itsellä ei ollut sen kokoista peltiä (täytyy hankkia), totesin taikinaa tulevan suurinpiirtein tuon verran ja lopputulos olikin hyvä (kuten kuvasta voi päätellä). En ymmärtänyt ohjeessa sitä, että keksitaikina nosteltaisiin nokareiksi brownie-taikinan päälle. Keksitaikinaa oli pirusti, ja levitin surutta ja paksusti koko taikinan päälle. 

Ensi kerralla kokeilen kyllä ehkä himpun verran parempaa suklaata esimerkiksi Fazerin 70 % tummaa suklaata. 

Sushiperjantai.

Tänään on sushiperjantai. Viime perjantaikin oli sushiperjantai. Mutta sitä edellisenä oli sushilauantai.

Mietin, että tässä kai luodaan perinteitä, kuten sushiperjantaita, eikä lainkaan huonoja perinteitä. Uskoakseni sushien tekemisessä ja syömisessä mestariksi itsensä tekee vain aktiivisella harjoittelulla. Eikä se harjoittelu niin tekemisen kuin syömisen suhteen ole lainkaan ikävää. Vaan pirun kivaa. Tästäpä illanviettotapa porukallekin!

Kierrettä vähän edesauttaa se, että sushiriisipaketista riittää kahdelle kerralle ja viiteen leväarkkiin (yksi paketti koostuu viidestä - tai ainakin se ainoa, jonka olen nähnyt), joten riisiä on toisellekin kerralle, mutta sitten pitää ostaa taas vain arkkeja. Eikä sushien edellyttämää wasabi-tahnaa ja soijakastikettakaan tarvitse olla hetkeen ostamassa. Tietyllä tapaa budjettiruokaakin, kun on perusaineksiin satsannut. Inkivääripikkelsikin olisi perus, mutta en ole kokenut sitä välttämättömäksi, vaikka hyvää onkin (pääpointti sillä on kuitenkin lähinnä raikastaa suuta sushien maistelun lomassa). Täytteissä tosin voi hifistelläkin välillä. Susheihin on tullut esimerkiksi kylmäsavulohta, porkkanaa, kurkkua, papuja, siitakesieniä ja tuorejuusto-tonnikalatahnaa. En oikein diggaile tonnikalan ostamisesta, en ainakaan purkkikaupalla ostaisi, mutta pari-kolme purkkia vuodessa menköön. Tuli tehtyä myös ensimmäistä kertaa aika onnistuneita keikausrullia eli sushirulla tehdään käänteisesti. Riisin pinnalla paahdettuja seesaminsiemeniä ja sisällä papuja sekä siitakesieniä.

Jos et ole aiemmin tehnyt susheja, niin suosittelen. Kuka näistä voisi olla pitämättä?? Raakaa kalaa ei tarvitse käyttää, sushiriisi on sushiriisiä eikä wasabiakaan tarvitse käyttää. Ja sushirullat on mielettömän helppo ja nopeakin tehdä. Jaksan ihmetellä sitä miten paperinohut merileväarkki kestää pyörittelyn hajoamatta. 

Vinkit: Käytä sushiriisiä.

Tee kuten merileväarkin ohjeessa näytetään. Jos ohjetta ei ole tai et saa selvää, niin kilauta tai katso jonkun japanilaisen sushimestarin veitsenterävä Youtube-video. Todennäköisesti löytyy jonkun ruotsalaisen tavallisen jampankin versio. Ja sanojahan ei tarvitse. Itse pärjäsin muistaakseni ensimmäistä kertaa sillä arkkipaketin ohjeella, koska ei perussushien tekeminen ole kuitenkaan rakettitiedettä.

Älä laita liikaa riisiä ja täytteitä (esimerkiksi aika hyvin pärjää yhdellä porkkanalla ja kurkun palallakin, koska täytteitä jää aina yli) tai muuten susheista tulee liian isoja ja liian isoja susheja ei ole kiva syödä, sillä sushi pitää laittaa kokonaisuudessaan suuhun ja tiedän tämän häpeällisestä kokemuksesta tallinnalaisessa sushiravintolassa. Olisi voinut sanoa että ei näin tai miten ne eestiksi tuon sanoo.

Voitele vedellä sushiarkin toinen pää sulkiessasi rullaa ja toisessa päässä ei saa olla riisiä (tai riisi purkautuu ulos).

Käytä isoa terävää veteen kastettua veistä paloitellessasi susheja. 

Käytä mieluiten soijaa ja wasabiakin dippailuun. Kokeile ainakin. Laita maltillisesti wasabia...(itse laitan enemmän kuin maltillisesti).

Syö puikoilla tai vaikka sormin. Haarukka taitaa olla näistä kaikista epäkorrektein tapa. Itse olen ainakin kehittynyt puikkojen käytössä ja se tuntuu aika elegantilta. Vielä on matkaa rutinoituneempaan puikkojen käyttöön, mutta kyllä se tästä.

Hyviä susheiluja!

City sidewalks, busy sidewalks.

En ole ostanut lahjoja. En ole kuunnellut juuri joululauluja (paitsi ihan vähän Bright Eyesin joululevyä - jolla on paljon muitakin laulajia kuin Conor Oberst). En ole leiponut pipareita enkä taida leipoa. Olen omistanut kalenterin, mutta josta oli raaputettava viime iltana loputkin, koska ajattelin että jos voitan sen 5000 euroa niin tilaan varmasti yhden takin. En saanut 5000 euroa, sain kympin. Nyt ei ole siis enää kalenteriakaan. 

Mutta..kynttilät ovat palaneet. Olen lähettänyt ihan vähän joulukortteja (tällä kertaa vähän äkkiratkaisuna ja siksi kortit ovat olleet persoonattomia) ja olen leiponut ihan hitosti joulutorttuja. Koska voi vitsi...perinteinen luumumarmeladikin on hyvää, mutta tämä omena-kanelimarmeladi vasta hyvää onkin! Joulutorttuja voisi periaatteessa syödä koska vaan vuodesta, koska mikä tekee niistä niin jouluista? Mutta ehkäpä joulu antaa hyvän tekosyyn lapata raskaita voitaikinaisia herkkuja suuhunsa ja everything in its time. Saatan tehdä tässä vielä muutaman pellillisen näitä, mutta sitten se loppuu. Hyvää (mustan värien ja tunnelman täyttämän) joulun odotusta. 

Supersipsit!

No herttinen, ei suotta näillä ole mainetta. Täytyy sanoa, että visuaalisuus oli se mikä sai kokeilemaan näitä, sillä lehtikaalin on pakko olla yksi kauneimmista vihanneksista. Toiseksi halusin kokeilla ehkä kertaa keittiössä lehtikaalia. Kolmanneksi, syön erittäin mielelläni sipsejä -lähes mitä vain (kovin snobi en ole, mutta sen vaan sanon, että parannettavaakin olisi valikoimissa ja että maku on himpusti jalostunut).

Ihan kivaa myös se, että lehtikaali on superruokaa -vihreä söpöliini pitää sisällään rautaa, kalciumia, vitamiineja...

Ja se sipsien maku? Ei hassumpaa! Vielä enemmän kiehtoi sipsin koostumus, mitä voi lähes verrata marenkiin. Kriittisyyttä pistän jatkossa sopivaan suolan määrään ja siihen, että en änge peltiä täyteen. Paistoaika on myös ilmeisesti uunikohtaista, sillä 150-asteisessa uunissa 20 minuuttia, nämä olisivat kärähtäneet ja oikeaksi paistoajaksi tuli alle 10 minuuttia. Kannattaa tarkkailla ja maistella (palanut kaali ei ole niin hyvää).

Alkukäsittelyinä huuhtele kaali ja kuivaa hyvin! Kaalin tulisi olla kuivahkoa. Revi varren ympäriltä isohkoja lehtiä kulhoon. Lisää oliiviöljyä ja suolaa, hiero lehtiin. Levitä uunipellille väljästi. Paista ja maista. :)

Lauantai-illallisella.

Ruoka&juoma-aiheella jatketaan. Nyt kun on juuresten sesonkiaika, niin erilaisista juureksista ja lisukkeista tulee mitä mainioin ruoka. Tätä on tullut tehtyä monet kerrat aiemminkin, mutta nyt halusin jalostaa hieman monipuolisemmaksi. Punajuuren, punasipulin, valkosipulin, lantun, porkkanan, perunan ja fetan lisäksi ruokaan lorautettiin valkoviiniä ja balsamicoa. Suolaa ja mustapippuria joukkoon myös. Öljy skipattiin (kun ei ollut oliiviöljyäkään). Mutta uutta oli paahdetut leivänpalaset, erilaiset luomupähkinät (P&S:n sekoitus) sekä tuore timjami eli tuttavallisimmin näissä piireissä Timppa.

Kaikista juureksista tehdään suupalojen kokoisia, mutta erityisesti lantusta ja punajuuresta. Niistä kaikkein pienimpiä. Punasipuli viipaloidaan reilun kokoisiksi siivuiksi tai paloiksi. Uunissa 200 asteessa noin tunti, kunnes lisätään feta ja leipäpalat ja annetaan olla uunissa vielä noin 10 minuuttia. Lisätään Timppaa. Nautitaan lähes välittömästi. Ihana kylmän ja pimeän vuodenajan ruoka - ja myös aivan loistava ja helpompi ruoka vaikka joulupöytään laatikoiden ja rosollin sijaan (tai lisäksi) ♡.

Kalja epäkaljaihmiselle.

Siis mitä ihmettä... postaus oluesta?!

Saanko sanoa sanottavani ja hieman peräti mainostaa, sillä minulle tämä on iso juttu ja ajattelin, että joku toinenkin epäkaljaihminen saattaisi kiinnostua tästä.

Ensimmäisen kerran maistoin Innis & Gunia Edinburgin upeassa hotellihuoneessa. Hyvältä maistui, vaikka hyvältä olisi maistunut niissä olosuhteissa varmaan bensiinikin.

Nyt maistoin kotona ja hikisenä ja pullo oli suomalaisen kauppakeskuksen viinaputiikista ostettu... ja hyvältä edelleen maistui. Tätä pystyy juomaan helposti, sillä tästä puuttuu kaljalle ominainen karvaus. Entäpäs kun etiketti lupailee vielä hints of toffee and vanilla... ei se ole kovin kaukaa haettua. Ah. Miellyttävää kaljaa epäkaljatytölle, jonka lempisiideriä on Magners ja muutamat kuivat siiderit. Erottaa tämän silti selvästi kaljaksi, eli jonkin verran suu hanakoi. Se on kuitenkin vain vähän hyvä.

Bonusta kauniista pullosta, johon on kaiverrettu lempikaupunkini Edinburgh. Täytyy säilyttää pullo.

Suklaajuustokakku.

Tämä on kolmas tekemäni hyydytetty juustokakku. 

Tämä onnistui valtavan hyvin. Joskus kerroinkin, että minulla on ollut vähän pelkoja, että miten sen liivatteen kanssa onnistuu ja se oli aivan aiheetonta. Kun eräässä reseptissä oli liivatejauheesta, niin innostuin valitsemaan sen ja sillä tiellä olen.  Purkki on riittoisa, eikä tarvitse puristella liivatelehtiä. Eivät nekään olisi ongelma, mutta koen liivatejauheen hyväksi. Ehkä seuraavalla kerralla suklaajuustokakkua tehdessä kokeilen riittäisikö pienempikin määrä jauhetta. 2 tl:kin saattaa olla ihan sopiva. Liivatevaihe on se kriittisin, samoin kuin suklaan sulattaminen (mutta nekään eivät ole vaikeita vaiheita, ainoastaan tarkkana pitää olla ) Kaiken kaikkiaan kakku on helppotekoinen ja tuo arkeenkin luksusta! 

Tämän kakun yksi valtti on myös tummasuklaa! Itse käytin sitä punaisessa kääreessä olevaa taloussuklaata, koska muistin sen olevan vähän tavallista voimakkaampi. Tuorejuusto ja kerma vievät kuitenkin suklaisuutta, joten maitosuklaa tekee kakusta vähän platkun makuisen (kokemusta on). Kakun päälle ripottelin valkosuklaamurskaa. Sokerin jätin täytteistä kokonaan ja se oli hyvä valinta. Tässä on kuitenkin makeahko pohja ja eivät nuo suklaatkaan vallan sokerittomia ole. Nuo Rainbowin keksit ovat loistavia tähän ja Dominoja parempia sillä, että ovat pehmeämpiä ja siten helpommin kokkiveitsellä murskattavia.

Pohjaan:

175 g paketti Rainbowin tummia täytekeksejä vaniljatäytteellä (Dominon kaltaisia)/Dominoja

50 g sulatettua voita
(nämä määrät voi myös tuplata jos on oikein iso irtopohjavuoka tai haluaa paksumman pohjan!)

Täytteet:

200 g taloussuklaata

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

3 tl liivatejauhetta + 3 rkl kylmää vettä

Päälle:

murustettua valkosuklaata (itse käytin Pandan 130 g valkosuklaalevystä n. 100 g)

1. Tee ensin pohja murskaamalla keksit pieniksi murusiksi ja sekoita sulatettuun voihin. Tee kiinteähkö taikina, jonka painelet leivinpaperitetulle irtopohjavuoalle. Voitele irtopohjavuoan reunat ensin.

Laita jääkaappiin.

2. Sulata suklaa kattilassa hyvin miedolla lämmöllä sekoittaen koko ajan. Suklaa ei saa kiehahtaa. Mikroa en suosittele oman huonon kömmähdyksen vuoksi. Vesihaudekin on ok, mutta kattila on helpompi ja nopeampi!

3. Vaahdota kuohukerma. 

4. Yhdistä tuorejuusto ja sulatettu suklaa toisiinsa.

5. Laita laakeaan kippoon 3 rkl vettä ja ripottele 3 tl liivatejauhetta. Huom. ripottele pinnalle, älä sekoita!

Anna olla muutama minuutti. Itse annoin olla noin viisi minuuttia. Sen jälkeen laita astia vesihauteeseen (kiehauta vesi!) ja sekoita koko ajan liivateseosta, niin että se muuttuu valuvaksi.

6. Kaada liivateseos suklaa-tuorejuustoseokseen hitaasti valuttaen ja koko ajan samalla vatkaten täyteseosta.

7. Nosta vaahdotettu kuohukerma tähän seokseen. Se on siinä! Paitsi pohjalle levittäminen...

8. Levitä veitsellä täyte keksipohjan päälle tasaiseksi ja siististi. Jos päälle tulee esimerkiksi suklaamurusia, niin pinnan ei tarvitse näyttää niin silotetulta.

9. Jos laitat päälle jotain, niin tee sekin välittömästi. Mitä hyytyneempi kakku on, sitä huonommin ne pysyvät päällä. Tämän takia kaikista ensimmäisin vaihe voisi olla päällisten valmiiksi tekeminen, eli tässä tapauksessa veitsellä suklaan murustaminen.

10. Laita jääkaappiin. Syötävää on noin neljän tunnin kuluttua, mutta aina suositellaan syötäväksi useamman tunnin päästä. Kakku on maukasta ja ehkäpä parempaakin vielä parinkin päivän päästä, mikäli sitä riittää. 

Ett cafe i Södermalm.

Tämä on alkua taannoiselle Tukholman matka-kuvakavaldille. Ok, matkasta on kohta vuosi, mutta nostalgikko kuvien selailija, matkalle haikailija ja Tukholmaa kaipaava ei siitä piittaa.

Matkan ihan ensimmäisiä paikkoja oli tämä hotellia lähellä oleva kahvila ja se saa nyt oman postauksen.

Kahvila osoittautui hyvin boheemiksi, huolettomaksi ja niiiin ruotsalaiseksi kuten matkakumppani sanoi! Tuollaista teollisuushenkisyyttä ja modernia otetta. Varmaan jostain Granitista tiskillä oleva metallihökkyrä ja kahvipannussa kekseliäästi konvehteja. Tiskin takana oli hyvännäköiset tatuoidut tyypit, jotka huolella tekivät leipiä ja kahveja. Paikassa oli myös rento kokoustila, johon meinasimme aluksi mennä. Rennolla ikkunalaudalla nainen neuloi, useimmat olivat syventyneet läppäreihinsä ja itse istuimme myös ikkunalaudalla taljan päällä hörppimässä kuumia juomiamme. Tukholma oli juuri herännyt kirpeään auringonpaisteiseen säähän. Huomiosta siis kilpailivat niin kahvilan sisäinen tohina kuin ikkunanäkymät.

Onneksi olin ottanut tuosta kyltistä kuvan, koska muuten en olisi muistanut kahvilan ja kahvipaahtimon nimeä ja löytänyt nyt, missä se tarkalleen sijaitsee. Wollmar Yxkullsgatan kertoi kotisivut ja kaupunginosahan oli Södermalm.

Suosikkipizzani.

Minusta tuntuu, että olen löytänyt suosikkipizzani..tai yhden kovan kilpailijan sarjaan! Tässä on vain yksi hassu seikka: tämä sisältää lihaa eli ilmakuivattua kinkkua. Yleensä valitsen ne kasvisvaihtoehdot, enkä harrasta mielelläni kinkkuja, leikkeleitä jne, mutta tämä on jokin poikkeus.... Miksi valitsisin kaikista maailman tarjolla olevista täytteistä itsetehtyyn ilmakuivatun kinkun kerta toisensa jälkeen? Ajattelin kyllä haastaa itseäni löytämään jonkin vielä paremman ja kokeilemaan vähän erilaisempia makuja, mikä on tosiaan tehtävä aikalailla kasvistäytteistä (kuten sanottu, en oikein välitä lihajutuista ja toisekseen täytteiden on sovittava yhteen - siinä saatan olla nipo ja valmipizzavaihtoehdoista harvemmin monikaan nappaa, koska aina on jokin täyte, jota en niin mielelläni haluaisi.....)

Tähän menestyspizzaani tulee siis ilmakuivatun kinkun (n. 80 g taisin laittaa) lisäksi superkirsikkatomaatteja (sellaisia irtona saatavia kirsikkatomaatteja, jotka ovat äärimmäisen mehukkaita ja itse valittuna ei joudu kohtamaaan rasian mätiä tai raakoja yksilöitä), punasipuli. Lopuksi uunista poistuneen pizzan päälle tuoretta rucolaa ja grana padano/parmesaani-lastuja. Höystin pizzaa myös balsamicolla ja koska onnekseni kaapista löytyi pinjansiemeniä, en epäröinyt heittää niitäkin pizzan päälle. Taisinpa muuten puristaa valkosipulinkynnenkin! Pohjan päällystin ketsupilla...  Itsetehtynä olisi ollut kai parempi, mutta kyllä hyvä ketsuppikin ajaa asian! Juustoraastetta tähän ei tule ollenkaan ja tämän vuoksi minulle ei tullut tyypillistä ähkyä, mikä voi tulla yhdestäkin pienestä pannupizzan palasta.

Pohjaan laitoin sekä durum- että vehnäjauhoja lähemmäs 10 dl, 4 rkl öljyä, vettä 3 dl, ripauksen suolaa ja pussillisen (11 g) kuivahiivaa. Taikinan annoin kohota noin tunnin, mutta vähempikin riittää. Tällä ohjeella sain pellillisen pannupizzamaista pizzaa, noin puolet vähemmillä määrillä ja kaulimisella saa varmasti ohuen ja rapsakan, mutta itsehän en sellaista kaivannut ja halusin runsaan pizzan.

Inspiraatio tähän pizzaan muuten tuli ravintolasta, jossa söin vastaavanlaisen ja todella hyvän, mutta jossa kyseenalaistin asiakaspalvelun.....Tulipa tehtyä muuten vähän nätimpi pizza, nyt kun kuvaa katsoin.

Mikä on sinun suosikkipizzasi? Mitä täyteyhdistelmiä suosittelisit?

Sosekeitto.

6 porkkanaa
2 perunaa
2 valkosipulinkynttä
vettä niin paljon että peittävät juuri ja juuri vihannekset
2 kasvisliemikuutiota
suolaa
mustapippuria
chiliä
juustokuminaa
kurkumaa
kookoskermaa
unikonsiemeniä
raejuustoa

siitä oli tämän päivän keitto tehty.
noin neljä annosta kera raejuuston (ja leivän).
hyvää (ja helppoa) syysruokaa.

DIY-ranskalaiset.

Tässä hiljattain tuli ostettua roskaruokalaite. Tarkoitus ei ole mitenkään kovin usein tätä käyttää, ja se onkin maannut aika turhan panttina. Mielessä on kyllä siintänyt nämä itse tehdyt ranskalaiset aika kauan. Eniten mielessä siintää munkit! En ole koskaan itse paistanut munkkeja, enkä uskaltaisi kattilassa. Tämä laite on tehty juuri turvallisuutta ajatellen, ja tällä laitteella viimeistään ensi keväänä paistan munkkeja aivan varmasti.

Luetaan ensin käyttöohjeet.

Kaadetaan öljy (tämä rypsiöljyä) säiliöön oikeaan mitta-asteeseen asti (minimin ja maksimin välille). Tässä juuri ja juuri riitti vajaa kolme litraa. Rasvan voi käyttää myös uusiksi uppopaistamiseen, joten joka kerta ei tarvitse valtavia määriä öljyjä ostaa ja tuhlata luontoa.

Asetetaan lämpötilamittari oikeaan kohtaan. Tässä 160 astetta laitteen ohjeen mukaan.

Kun mittari ilmoittaa, että on valmista, niin upotetaan kori, jossa on itse tehdyt ranskalaiset (kuori, viipaloi, kuivaa talouspaperilla lähes kuiviksi) säiliöön. Toki voit käyttää myös valmisranskalaisia, mutta veitselläkin leikkaa helposti ranskalaisia :)

Jännitti.

Porisee.

Höyryä, höyryä, höyryä. Ikkunakin ehkä avataan. Noin kahdeksan minuutin päästä avataan kansi varovasti, kori ranskalaisia varovasti pois ja laite sammutetaan. Huh, hyvinhän se meni ekaksi kerraksi. Nyt uskaltaa käyttää uudestaan.

Kipataan ranskalaiset astiaan, jossa suolataan ja ravistellaan.

Sitten ranskalaiset lautaselle. Ja ehkä ketsuppiakin. Vastapainona rasvaranskalaisille salaattia. Nautitaan välittömästi. Nämä maistuivat juuri siltä miltä maistuu Hesessä tai Mäkissä (paitsi paremmilta tietysti)! Ensi kerralla ehkä tehdään itse kokonainen hampurilaisateria, mutta näin ei tullut aivan ähkyolo.

P.S Miksi uppopaistetut ranskalaiset maistuvat parhaimmilta sormin syötynä, mutta uunissa paistettuja ranskalaisia syö haarukalla?

Ensimmäiset korvapuustit.

En mä ole koskaan ollut pullaleipurityttöjä. Vaikka blogista on ehkä tullut selväksi rakkaus kokkailuun ja jossain määrin leipomiseen.

....vaikka ehkä kuitenkin olen silti pullatyttö. Ostan joskus..lähinnä talvisin ja syksyisin pakastepullia, koska ne ovat todella hyviä ja joskus leipomosta. Mutta pullien leipominen ei ole kuulunut intresseihin. 

Mutta sitten kun KMR- Eeva kertoi hiljattain (edesmenneestä) korvapuustipäivästä ja keskustelu kommentteineen yltyi korvapuustin ylistykseksi ja kun sain läheisen leipomaa korvapuustia päätin, että olisiko sitä aika raksia korvapuustin tekemisen neitsyys listalta. Ja ihan perinteisten korvapuustien - ei mitään vaniljatäytteitä tms. Ja näin ollen, noin 27 minuuttia sitten sain elämäni ensimmäiset aivan itse tekemäni korvapuustit uunista ulos. Emme laske mukaan kouluaikaisia kikkailuja opettaja taustalla.

Ja koska kerta oli ensimmäinen, niin virheitä ja kikkailuja sallikaamme. Ensimmäiseen erään meni jättimäärät öljyä taikinan päälle ja koko taikina ui lopulta siinä öljyssä. (Enpä voidellut munalla sitä erää). Vahingosta koitui kuitenkin ihan kauniit ja jättimäiset pullat. Toiseen erään tein vähän onnistuneemmin ja erimuotoisia, mutta virheettömiä nämäkään eivät ulkoisesti olleet.

Pääasia kuitenkin on, että a) tein ensikertalaiseksi ihan älyttömän hyvän sitkon taikinaan ja mitä mä sitkoista tiedän, kun en ole pullaa leiponut, mutta kyllä sen tietää 

b) en käyttänyt liikaa jauhoja 

c) en polttanut pullia

= pullista tuli meheviä ja syömäkelpoisia! 

Käytin ensimmäistä vastaantullutta reseptiä. Tämä taisi olla kyseisen postauksen kommenteissa. Moitteettomaksi siis osoittautui, mutta jos käytät margariinin/voin sijaan öljyä tai ihan sulatettua voita, niin käytä maltillisemmin. Muuten suosittelen ohjetta. Tai se missä voit soveltaa on esimerkiksi kardemumman määrä (enemmän!) ja kanelissa ei tarvitse mittailla...runsaasti vaan! 

+ Kornihko vanha mainos kasarilta/ysäriltä (en tee yhteistyötä Sunnuntain kanssa)

"Tekniikasta sä et juuri ymmärrä, mutta pulla on hyvää" 

"Niin, mä olen tälläinen tee-se-itse-mies ja ikuinen sunnuntailapsi"

Tämä voisi olla haasteena vaikka korvapuustien leivonnalle! Mikäs sen perinteisempää ja mummompaa!

Mitäs sienistä?

Tässä lupaamiani sienireseptejä. Kaikissa näissä on käytetty metsästä löydettyjä suppilovahveroita.

Tarkasta tämä postaus, jos haluat tarkastaa miltä näyttää suppilovahvero ja lähteä metsään!

Sienissä on muuten yksi syntinen ominaisuus - ne houkuttavat käyttämään voita! Voita ei ole mikään pakko käyttää, mutta itse käytän mieluummin voita. Se antaa sienille sitä jotain.

Sienirisotto

Tästä saa noin 4-6 annosta ja ohje on aikalailla kopioitu muutaman vuoden takaisesta Olivia-lehdestä, jonka inspiroimana ensimmäinen risotto tuli joskus tehtyä (mutta on noin muutenkin aika perusohje risotolle)

- iso sipuli (tai kolmisen salottisipulia!)

- (valkosipulinkynsi)

-4 dl  risottoriisiä

- oliiviöljyä/ruokaöljyä

- voita

-(2 -4 dl puolikuivaa valkoviiniä)

- pari kasvis- tai kanaliemikuutiota + n. litra vettä -> kuumaa!

- sitruunan mehu

- persiljaa

- sieniä n. 300 g (tai ihan niin verran kuin haluaa) puhdistettuina ja isoimmat pilkottuina..(muista ryöpätä ryöppäystä vaativat sienet, suppilovahverot eivät ryöppäystä tarvitse)

- n. 100 g + parmesaania / Grana Padanoa raasteena tai lastuina 

1.

Kuullota sieniä voissa, kunnes niistä on imeytynyt neste. Nosta ne syrjään kattilasta.

2.

Kuori ja hienonna sipulit.

Kuumenna öljy ja voi kattilassa. Lisää sipulit ja riisi. Kuullota miedolla lämmöllä noin viisi minuttia. Kunnes riisi on läpikuultavaa.

3.

Lisää valkoviini. Nosta hieman lieden lämpöä. Kun viini on imeytynyt riisin joukkoon, lisää kauhallinen kuumaa kasvislientä. Anna imeytyä lähes täysin ja lisää uusi kauhallinen kuumaa lientä. Sekoita välillä. Jatka näin kunnes olet käyttänyt liemen. Toki jos koet, että lientä ei tarvitse ihan koko määrää, niin jätä käyttämättä. Riippuu kattilastakin paljon sitä tarvitsee.

Hauduta miedolla lämmmöllä. Tarkista riisin kypsyys, kun kaikki liemi on imeytynyt. Ihannetapauksessa riisi on napakkaa. 

4.

Sekoita joukkoon sitruunanmehu, juustoraaste, nokare voita, hienonnettu persilja ja kuullotetut sienet. Nauti välittömästi, sillä risotto on aika jäähtyväinen! Grana padano raasteena tai lastuina kruunaa kokonaisuuden. 

Sienipasta

Tämä onkin jo risottoa paljon helpompaa ja nopeampaa. (Tosin ei se risottokaan niin vaikeaa ole ja suosittelen ehdottomasti tekemään..se on tätä parempaa!)

Tarvitset:

- voita/öljyä

- (kuohu)kermaa

-sipulin tai pari

-suppilovahveroita

-suolaa ja mustapippuria

-persiljaa 

- spaghettia/muuta pastaa

- parmesaania/Grana padanoa

Ensin:

Laita pastavesi kiehumaan. Ja keitä pasta muiden työvaiheiden ohella.

Sitten:

Puhdista sienet ja pilko tarvittaessa ne isoimmat. Suikaloi sipuli.

Lopuksi:

Paista sipulit ensin voissa/öljyssä ja hetken kuluttua lisää suppikset. Suppiksia ei tarvitse siis ryöpätä tms., mutta pannukäsittelyn ne tarvitsevat. Paista kunnes sienistä haihtuu vesi pois. Liian lötköiksi niitä ei tarvitse paistaa. Lisää pannulle kerma, suola ja muut mausteet. Sekoita pasta ja kastike keskenään. Ja nyt voit sekoittaa joukkoon myös persiljaa, ei ole pakko jos ei ole persiljan perään. Nauti välittömästi. 

Sienipiiras spelttipohjalla

Tee pohja:

n. 3 dl spelttijauhoja

100 g pehmennyttä voita

n. pari rkl kylmää vettä

Vaivaa ainekset tasaiseksi taikinaksi ja laita jääkaappiin.

Täyte tarvitsee:

sieniä 

1-2 sipulia

purkki ranskankermaa (n. 150 g)

1 kananmuna

Emmental-juustoraastetta n. 200 g

suolaa ja muita mausteita makunsa mukaan

Paista ja sekoita:

Suikaloi sipulit ja paista pannulla pehmeiksi. Lisää joukkoon puhdistetut sienet. Paista kunnes sienistä on haihtunut vesi, mutta älä paista liian lötköiksi.

Kaada kulhoon ja sekoita joukkoon kanamuna, purkki ranskankermaa ja juustoraastetta (jätä raastetta kuitenkin myös vähän pinnalle). 

Viimeiset työvaiheet:

Levitä piiraspohja voideltuun vuokaan ja levitä täyte päälle. 

Paista 200-asteisessa uunissa kunnes juusto on saanut väriä ja pohja tuntuu hyvältä eikä tartu haarukkaan. 25-30 minuuttia on realistinen aika!

Ripottele piiraan päälle (halutessasi) persiljaa, anna jäähtyä hetki, tarjoile ja nauti. Tästä tulee ihan huisin hyvää.

Vaan mitäs muuta voisi sienistä? Niitä löytyy nimittäin kaapista vieläkin aika paljon. Munakkaan ja uunileipiä kai ainakin. Hyväksi todettuja reseptejä saa jakaa.

Sunnuntain ruokapöytä.

Aamupala voisi helposti olla päivän tärkein ateria, mutta unohdan sen silti välillä. Aamukahvia parempaa ei kuitenkaan ole. Tänään nautin höyryävän tummapaahtoisen (luonnollisesti) kahvin lisäksi saaristolaisleipää ja jugurttia P&S:n sekoituksella, josta löytyi mm. suklaata ja muroja..ja kesällä pakastettuja mansikoita. Mm. juuri tätä varten.

Illalla pöytä katettiin vuorostaan täytetyillä ohukaisilla. Poikaystävää ei täysin napannut, kun ei oikein aukea näiden merkitys...ja se joutui paistamaankin vielä lätyt. Itse tein suunnilleen kaiken muun. Ja n. 1,5 tunnin tekemisen ja odotuksen jälkeen oli palkitsevaa. Näistä tuli superhyviä, molempien mielestä, etuliitteen voinee ottaa toisen syöjän puolesta kai pois (ei kehdannut kai myöntää).  Vähän työlästä, mutta palkitsevaa.

Aukeaako yhtään, miksi lättyjä täytetään? Mulle tämä on ainakin osittain hyvä muisto lapsuudesta, en tiedä olisinko itse keksinyt. Psst. Jos teet suolaisen täytteen lättyjä, niin jätä lettutaikinasta sokeri pois.

Sinistä, vanhaa, kierrätettyä, uutta, itkemisen arvoista.

Hei vaan. Ensimmäisellä kuvalla ei ole mitään merkitystä (mutta siinä on paras kamerani ja lempiobjektiivini), toisessakaan kuvassa ei (mutta siinä näkyy uusi iso peili, jonka huusin Huuto.netistä noin 50 eurolla eli edullisesti peilejä jonkin verran etsineenä, ja sain sen vieläpä kotiin toimitettuna - loistavaa). Kolmannessa kuvassa on uusi karnevaali-matto ja farkut, jotka löysin kirpputorilta, ja ostin sovittamatta. Housujen ostaminen sovittamatta on aina riski, mutta tämä neljän euron arvoinen riski oli kannattava. Täydelliset uudenveroiset korkeavyötäröiset farkut farkkupulaani, ja sovittamatta kirpputorilta eli siksi tuplailahtuminen. Neljännessä kuvassa on sipulipiiras, jonka tänään tein. Vaikka veitsi on hyvä, niin voi sitä itkun määrää. Pilkoin jotain kahdeksan sipulia ja puolivälissä hain aurinkolasit päähän ja ne auttoivat vähän. Täytyy vähän hioa tätä sipulin leikkaamista, mutta se tarkoittaa sitä, että niitä pitäisi pilkkoa useammin, äsht! Mutta voi kuulkaas, kyllä tämä osoittautui itkemisen arvoiseksi. Siksipä simppeli reseptini:

Sipulipiiras

pohjaan:
100 grammaa voita
n. 3 dl spelttijauhoja
pari ruokalusikallista kylmää vettä

n. 8 sipulia
voita/öljyä
pari kananmunaa
150 g ranskankermaa
juustoraastetta (suosittelen emmentalia ja muita voimakkaimpia juustoja)
ripaus sokeria, mustapippuria, suolaa, chiliä
tuoretta yrttiä esimerkiksi meiramia tai timjamia (tässä meiramia)

Kuullota suikaloituja sipuleita öljyssä/voissa kattilassa kannen alla kunnes ne pehmenevät ja kuultavat. Itse annoin muhia kattilassa n. puolituntia, välillä sekoitin. Anna jäähtyä ja sekoita muut ainekset sekaan. Sitten täytteet piiraspohjan päälle ja 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä. Ripottele päälle tuoretta yrttiä kuten meiraminoksia/lehtiä. Sitten naminami.

Punajuuri-spelttipiiras.

Ihan pakko jakaa ohje piiraaseen, jonka äsken tein ja osoittautui enemmän kuin hyväksi.

Viime viikonloppuna kaupasta lähti mukaan ensimmäistä kertaa spelttijauhoja. Ensimmäistä kertaa, huhhuh... välillä sitä huomaa olevansa aika jälkeenjäänyt keittiön saralla. No, ehkä niitä ei tarvitsekaan ihan joka kerta silti ostaa vaan vehnäjauhojakin voi edelleen käyttää. Spelttijauhot on ainakin 3x vehnäjauhoja kalliimpia. Mutta toisaalta, huvittaako näiden jälkeen? Speltti on nimittäin aika namia. Täyteläisemmän makuista, puhumattakaan terveellisemmästä. Ihan kaikkea ei ehkä speltistäkään viitsi tehdä..pullia, ei kai? Mutta kaikkeen suolaiseen se kyllä uskoakseni sopii. Sämpylöiden tekemisen jälkeen (eivät onnistuneet täysin, mutta opin tekemään parempia) jauhoja jäi vielä jonkin verran 800 gramman rasiasta,  ja tällä viikolla tuli ostettua edukkaita punajuuria pari kiloa. 1 + 1 = napakymppi. Visioni spelttijauhojen soveltuvuudesta punajuuripiiraaseen osui nappiin! Yhdistelmänä aavistuksen pähkinäinen speltti, makeahko punajuuri ja suolainen feta, tuore basilika sulatti sydämeni. Punajuuren raastamista lukuunottamatta vieläpä vaivatonta ja raaka-aineita ei tarvitse juuri ollenkaan!

Tähän tuli pohjaan:

 n. 100 g voita

 n. 3 dl spelttijauhoja

 n. 2,5 rkl kylmää vettä

 4-5 punajuurta

 2 kananmunaa

 + 

 paketillinen fetaa itse murustettuna 

 tuoretta basilikaa 

Taikinaa varten sekoita pehmeä voi ja jauhot keskenään. Lisää lopuksi kylmää vettä ja tee kiinteäksipehmeäksi palloksi. Tämän jälkeen voit laittaa taikinan hetkeksi jääkaappiin. Älä unohda tuntikausiksi, tai joudut vuorostaan sulattamaan huoneenlämmössä.

Kuori punajuuret. Raasta ne. Paista öljyllä pannussa kevyellä lämmöllä hetken verran pehmeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.  Nosta pannu levyltä pois. Sekoita joukkoon pari kananmunaa ja pieni osa fetaa halutessasi. Mietin, että kananmunatkin varmaan voi jättää laittamatta, mutta ainakin ne hyydyttää vähän punajuuria ja piiraasta ei tule kuivakaan (mutta pienellä lisäöljylläkin voi varmaan hoitaa sen puolen - saa kokeilla?).

Voitele vuoka hyvin ja levitä taikina sille ja sen jälkeen loogisesti täytteet. Säästä vielä fetaa. Laita 200 asteiseen uuniin n. 15 minuutiksi, jonka jälkeen ripottele päälle loput fetat. Laita takaisin uuniin n. 10-15 minuutiksi uunista riippuen. Nauti basilikalla höystettynä tai ilman (mutta basilika sopii kyllä pirun hyvin).

Psst. tänään julkaistu Reginan Iisan Perjantai. Ihana.

Picking apples.

Mulle tulee aina omenoiden poimisesta ja omenapuista mieleen The Nationalin Fake Empire. Siinä laulussa on muuten viisas lause: Let´s not try to figure out everything at once. En tiedä mitä teen omenoista. Ehkä menen tekemään sen piirakan.