Inspiroitumisen raja.

Kolme kopiointiepäilyä kolmelta eri Marimekon suunnittelijalta. Yksi myönnetty ja suunnittelijayhteistyö lopetettu, vaikka kaksi muutakin tapausta on mielestäni selviä. 

Alla on alkuperäiset kuvat. Olen huomannut, että näitä alkuperäisiä kuvia on välillä saanut etsimällä etsiä, joten postaus olkoon kunnianosoitus näille. 

Edesmenneen ukrainalaisen Maria Primatsenkon Rotta matkalla vuodelta 1963. Ai vitsit miten ihastuttava taideteos.

Englantilaisen Pat Hutchincin piirroskirja Rosie´s Walk. Ihastuttavan oloinen kirja vuodelta 1968. Kirjaa kuulemma myydään nyt ainakin Akateemisessa ja varmasti tämän kohun ansiosta. Taitaakin käydä kuumille kiville, ja hyvä niin! Jollain tasolla ajateltuna Marimekko on hyödyttänyt kirjailijaa, vaikka onpa kirja ollut suosittu ilmankin kohua (mutta kuinka moni Suomessa olisi kuullut tästä)?

Tässä Markus Leppon valokuva Esplanadilta on myös 60-luvulta, julkaistu vuonna 1966 kirjassa Helsinki ja Helsinkiläiset. Piirros on mitä todennäköisemmin voipaperikopio valokuvasta (kuten mahdollisesti sitten muutkin sarjan kuvitukset eri kaupungeista). Kopio tästä on voittanut sunnittelukilpailun ensimmäisen sijan, mikä varmasti lämmittää cv:ssä, mutta tuntuuko yhtä hyvältä kuin jos olisi ollut itse Esplanadilla luonnostelemassa? 

Kaikki alkuperäiset 60-luvulta. 

Tähän mennessä kolme eri suunnittelijaa ja inspiroitumista yksityiskohtia myöten kopioiden. Mietityttää, että missä on moraali (minkä pitäisi iskeä viimeistään siinä vaiheessa kun töillä aletaan tahkoa rahaa) ja oma taiteellinen osaaminen..opiskeltu on myös ihan taidekorkeakoulussa. Mietityttää, kuinka paljon näitä tulee vielä lisää ilmi. Sekin on tosin huomattu, että osa on etsimällä etsitty ja väitetty kopioiksi. 

Maisemaa ei voi oikein omistaa. Ei puita, ihmisten muotoviivoja ym., mutta jos jokin on inspiroinut vähän tavallista enemmän, kuuluisi kiitos inspiraation lähteelle..tai no luvan pyytäminen aluksi. Ainakin jo tässä vaiheessa olisi myöntämisen ja anteeksipyynnön paikka, ei kiertelyn.

Itselläni ei ole mitään Marimekon brändiä vastaan, enkä aio boikotoida, joskaan en juurikaan mitään merkiltä omista. Ihastelen esimerkiksi nykyisiä "vesivärimaalattuja" astioita ja voisin sellaisia huolia. 

Kritiikki menee nyt itse suunnittelijoille, joiden kädenjälkeen ja moraaliin on luotettu. Meillä on taiteilijoita, jotka innosta puhkuen haluaisivat näyttää omia kädenjälkiään ja monet niistä varmasti ansaitsivat päästä kankaille. 

Putoanputoanputoanputoanputoanputoan.

Päivän sanat: polkupyörä ja kulttuurin harrastaminen. Kävin kolmessa museossa. Arkkitehtuuria, paljon silmiä, yli sata vuotta vanhaa taidetta.....

Rakastan vuoristoratoja. Olisin halunnut sellaisen kyytiin tänä kesänä, mutta ehkä ensi kesänä sitten? Mutta ensi kesää en jaksa ajatella, vaikka sormi paleltuisi poikki. Yritän elää tätä vuodenaikaa - mun lemppareista lemppareinta. Mietin kyllä hieman lumen putoamista. Niinkuin Ville Ahonen. Lapsena ensilumi satoi aina lokakuussa vähän ennen syntymäpäivää.

P.S Minä Ja Ville Ahosen Mia-levyn aika on NYT.

Rommipullosta saippuapulloksi.

Blogin ylläpitäjään on viime aikoina iskenyt ihan kamala tarve tehdä jotain käsillä. Luoda ja tuunata. Edes tuunata. Projektilistalla olisi vaikka mitä kuten ihan vaikka sellaisen perustaidon opettelu kuin neulominen. Tai ainakin alkuun pääseminen - jotain on muistissa ajoilta, jolloin ala-asteen neuletyön kaulaliinasta tuli muistaakseni arvosana 6-. Kaulaliina jäi tyngäksi, oli siinä pari virhettäkin. Vaikka mummokin taisi pari riviä siihen neuloa. Ehkä silloin ei löytynyt tarpeeksi motivaatiota ja kannustusta, mutta nyt voisi käynnistää neulomismoottorit. Saatan päästä oppipojaksikin, kunhan ostan vain langat.

Itsetunto on aika koetuksella, koska pitäisi ja haluaisi vaikka mitä, mutta toteuttaminen ei lähde aina käyntiin. Siispä olin iloinen, että sain tässä tylsyyspuuskissani ja keittiötä siivotessani itseeni buustin tuunata pulloa. Olen pitänyt jemmassa pientä lasista rommipulloa. Kesällä siinä oli lemmikkejä, mutta nyt pullo sai sisäänsä käsisaippuaa. Vanhan saippuapullon pumppu sopi pulloon myös oivasti ja jemmasta löytyi myös kontaktimuovia vuodelta X. Paperinen etiketti oli syytä suojata. Näin ollen rahaa tuunaukseen meni 0 euroa, mutta kuinka kivaa että kerrankin löytyi kaikki kotoa... Rautakauppa-bisneksiä pitäisi hoitaa pian päästäkseni eteenpäin muissa projekteissa. (Hrr..rautakauppa ja sieltä etsiminen.... )

Jep. Siinä se on. 

Vanha pumppu on hippaisen ruosteessa, mutta toimikoon siinä ainakin väliaiaikaisesti, sillä onhan se hienompi kuin muovinen vastaava, mikä olisi löytynyt.

Taustalla Methodin Daily Kitchen (eli suomeksi yleispuhdistusaine, mikä toimii lähes mille materiaalille tahansa) ja Maison Bellen käsitiskiaine, jota ei onneksi paljon tarvitse käyttää (astianpesukone, huh, kiitos). Tiskiharjana Sinin violetti tiskiharja, johon voi vaihtaa tiskiharjapään ja näin voi kokea säästävänsä hieman luontoakin (no ei, mutta ihan kätevä). Mutta nuo kaakelit... Niistä toivoisin pääseväni eroon, sillä kuinka hienot olisivatkaan mustat kaakelit? Toisivat särmää ja ryhdikkyttä! Miksi kukaan koskaan on halunnut kaakelit, jotka eivät ole minkään väriset... Trendissä jollain oli liitutaulumaalilla maalatut keittiön kaakelit, mutta testitulokseni liukkaaseen pintaan ei ollut kovin lupaava, joten se on poissuljettu vaihtoehto.

Näin saitte samalla pienen keittiöesittelyn, heh.


P.S Blogi on kokenut viime aikoina erilaisia ulkoasunvaihdoksia ja saattaa vieläkin kokea. Html-osaamista ei valitettavasti ole, ja olen joutunut kikkailemaan ja kokeilemaan erilaisia malleja (joissa on erilaiset automaattiset ulkoasun muutosmahdollisuudet...) Mutta nyt ollaan aika lähellä sitä mitä haluan. 

Mitäs sienistä?

Tässä lupaamiani sienireseptejä. Kaikissa näissä on käytetty metsästä löydettyjä suppilovahveroita.

Tarkasta tämä postaus, jos haluat tarkastaa miltä näyttää suppilovahvero ja lähteä metsään!

Sienissä on muuten yksi syntinen ominaisuus - ne houkuttavat käyttämään voita! Voita ei ole mikään pakko käyttää, mutta itse käytän mieluummin voita. Se antaa sienille sitä jotain.

Sienirisotto

Tästä saa noin 4-6 annosta ja ohje on aikalailla kopioitu muutaman vuoden takaisesta Olivia-lehdestä, jonka inspiroimana ensimmäinen risotto tuli joskus tehtyä (mutta on noin muutenkin aika perusohje risotolle)

- iso sipuli (tai kolmisen salottisipulia!)

- (valkosipulinkynsi)

-4 dl  risottoriisiä

- oliiviöljyä/ruokaöljyä

- voita

-(2 -4 dl puolikuivaa valkoviiniä)

- pari kasvis- tai kanaliemikuutiota + n. litra vettä -> kuumaa!

- sitruunan mehu

- persiljaa

- sieniä n. 300 g (tai ihan niin verran kuin haluaa) puhdistettuina ja isoimmat pilkottuina..(muista ryöpätä ryöppäystä vaativat sienet, suppilovahverot eivät ryöppäystä tarvitse)

- n. 100 g + parmesaania / Grana Padanoa raasteena tai lastuina 

1.

Kuullota sieniä voissa, kunnes niistä on imeytynyt neste. Nosta ne syrjään kattilasta.

2.

Kuori ja hienonna sipulit.

Kuumenna öljy ja voi kattilassa. Lisää sipulit ja riisi. Kuullota miedolla lämmöllä noin viisi minuttia. Kunnes riisi on läpikuultavaa.

3.

Lisää valkoviini. Nosta hieman lieden lämpöä. Kun viini on imeytynyt riisin joukkoon, lisää kauhallinen kuumaa kasvislientä. Anna imeytyä lähes täysin ja lisää uusi kauhallinen kuumaa lientä. Sekoita välillä. Jatka näin kunnes olet käyttänyt liemen. Toki jos koet, että lientä ei tarvitse ihan koko määrää, niin jätä käyttämättä. Riippuu kattilastakin paljon sitä tarvitsee.

Hauduta miedolla lämmmöllä. Tarkista riisin kypsyys, kun kaikki liemi on imeytynyt. Ihannetapauksessa riisi on napakkaa. 

4.

Sekoita joukkoon sitruunanmehu, juustoraaste, nokare voita, hienonnettu persilja ja kuullotetut sienet. Nauti välittömästi, sillä risotto on aika jäähtyväinen! Grana padano raasteena tai lastuina kruunaa kokonaisuuden. 

Sienipasta

Tämä onkin jo risottoa paljon helpompaa ja nopeampaa. (Tosin ei se risottokaan niin vaikeaa ole ja suosittelen ehdottomasti tekemään..se on tätä parempaa!)

Tarvitset:

- voita/öljyä

- (kuohu)kermaa

-sipulin tai pari

-suppilovahveroita

-suolaa ja mustapippuria

-persiljaa 

- spaghettia/muuta pastaa

- parmesaania/Grana padanoa

Ensin:

Laita pastavesi kiehumaan. Ja keitä pasta muiden työvaiheiden ohella.

Sitten:

Puhdista sienet ja pilko tarvittaessa ne isoimmat. Suikaloi sipuli.

Lopuksi:

Paista sipulit ensin voissa/öljyssä ja hetken kuluttua lisää suppikset. Suppiksia ei tarvitse siis ryöpätä tms., mutta pannukäsittelyn ne tarvitsevat. Paista kunnes sienistä haihtuu vesi pois. Liian lötköiksi niitä ei tarvitse paistaa. Lisää pannulle kerma, suola ja muut mausteet. Sekoita pasta ja kastike keskenään. Ja nyt voit sekoittaa joukkoon myös persiljaa, ei ole pakko jos ei ole persiljan perään. Nauti välittömästi. 

Sienipiiras spelttipohjalla

Tee pohja:

n. 3 dl spelttijauhoja

100 g pehmennyttä voita

n. pari rkl kylmää vettä

Vaivaa ainekset tasaiseksi taikinaksi ja laita jääkaappiin.

Täyte tarvitsee:

sieniä 

1-2 sipulia

purkki ranskankermaa (n. 150 g)

1 kananmuna

Emmental-juustoraastetta n. 200 g

suolaa ja muita mausteita makunsa mukaan

Paista ja sekoita:

Suikaloi sipulit ja paista pannulla pehmeiksi. Lisää joukkoon puhdistetut sienet. Paista kunnes sienistä on haihtunut vesi, mutta älä paista liian lötköiksi.

Kaada kulhoon ja sekoita joukkoon kanamuna, purkki ranskankermaa ja juustoraastetta (jätä raastetta kuitenkin myös vähän pinnalle). 

Viimeiset työvaiheet:

Levitä piiraspohja voideltuun vuokaan ja levitä täyte päälle. 

Paista 200-asteisessa uunissa kunnes juusto on saanut väriä ja pohja tuntuu hyvältä eikä tartu haarukkaan. 25-30 minuuttia on realistinen aika!

Ripottele piiraan päälle (halutessasi) persiljaa, anna jäähtyä hetki, tarjoile ja nauti. Tästä tulee ihan huisin hyvää.

Vaan mitäs muuta voisi sienistä? Niitä löytyy nimittäin kaapista vieläkin aika paljon. Munakkaan ja uunileipiä kai ainakin. Hyväksi todettuja reseptejä saa jakaa.

Baby it´s getting cold outside.

Tunnelmia tältä päivältä ja eiliseltä. Kun mittari näyttää auringossakin vain +5, niin aika kylmä on. Ihan hyvä niin. Välitakkikausi alkoi, vaatehuoneen villatakki-varaston läpikäymistä..ehkä ne ohuimmat herrainkengät joutavat jo ullakolle? Ihan vielä ei kuitenkaan kiitos talvikenkiä.

Muutun varmaan kohta sieneksi, sillä tänään oli neljäs päivä kun söin sieniä. Eiliseltä jäätävältä (edes villasukat kumisaappaissa eivät lämmitä jalkoja) reissulta löytyi lisää sieniä. Tänään tein sienipiirasta (kuvassa), ja siitä tuli huippua. Huomenna tai ylihuomenna laitan tänne sieni-reseptejä yhdelle tai muutamalle muullekin kiinnostuneelle!

Löytöjä metsästä.

Oltiin eilen metsässä. En tajua, mutta aika vierähti ja ajantaju katosi ja kolme tuntia olin sienessä. Kolme tuntia! Hurahdin. Olisi kai voinut olla vielä kauemmin, mutta nälkä tuli eikä viitsinyt syödä sieniä ihan raakoina ja sellaisinaan.

Jos löytää muutaman sienen, niin siihen jää koukkuun ja haluaa löytää lisää ja sitten niitä löytää ja menee entistä enemmän sekaisin onnesta. Hmmh.

Sienestämistä voi melkein verrata kirpputorilöytöihin. Kukaan muu ei ollut löytänyt tai poiminut niitä ennen sua. Suppilovahverot ovat sellaisia, että ne kasvavat yleensä porukoissa ja kun näkee yhden, voi nähdä ympärillä kymmeniä. Siispä...kyllä niitä löytyi. Yhteensä noin kilo kahdelta poimijalta jos henkilövaaka näytti oikein. Musta on vähän hassua, että suomalaiset ei taida oikein arvostaa jokamiehenoikeuksia ja harrastaa tälläisiä omavaraisia juttuja, kun tänne tuodaan ulkomaalaisia poimimaan metsät marjoista tyhjiksi. En mäkään tosin ehkä ole innostunut täällä työleiristä, mutta itselleen on ihan palkitsevaa poimia ja siitä ei tarvitse maksaa veroa. 

En ennen ole mikään erityinen sieni-fani ole ollut. Mutta kyllä mä sienistä tykkään, vaikka eivät kaikki sellaisinaan miltään maistu. 

Suppilovahverot ovat aika nättejä sieniä ja pienimmät söpöjä, vaikka siistimpää toki löytää jättikokoisia. 

Teki mieli pitkästä aikaa sienirisottoa, joten kaupasta Arborio-riisiä ja ison kattilallisen risoton valmistukseen. Ja risotto tosiaan tehdään sitten kunnolla. Ei niin, että riisi keitetään tavalliseen tapaan ja sitten sekaan muut ainekset, ei niin. Lopputulos on ihanan samettinen. Kokonaisuuden kruunaa parmesan/grana pamedano-lastut. Ohjetta saa toki kysyä. Sieniä jäi vielä kaksi pussillista. En ole oikein tottunut sieni-kokkailija, mutta sienipiiraan voisi ehkä tehdä. Ja toki kermainen sieni-sipulikastike pastan kera toimii aina. Mutta koska tarkoituksena on mennä taas sieneen (koska hurahdin ja näen vieläkin silmissäni noita suppilovahveroita kolmen tunnin jäljiltä), niin täytyy etsiä mitä kaikkea sienestä voi tehdä.

Jos käyn tässä vielä muutaman kerran sienessä, niin voinko sanoa sitten harrastavani sienestämistä..?

We don´t need you anymore.

We don´t need you anymore

Kahden ikkunan väliin oli satimeen joutunut ampiainen. Varmaan yksi pesästä kesän päätteeksi häädetty yksilö, joka on aivan hukassa... Siksi näitä eksyneitä yksilöitä tulee välillä sisään ja vaikka mua käy sääliksi, niin edelleenkin pelkään hieman näitä ja kotona saatan lukittautua toiseen huoneeseen. Tämä rauhallinen yksilö saatiin helposti kuitenkin vessaan, mutta jostain syystä vessa ei vedä sitä useankaan yrityksen jälkeen, ja jää kellumaan pinnalle.

Kaksi kirjaa

Ei voinut muuta kuin lähteä

Lainasin tällä viikolla kirjastosta kaksi kirjaa. Seilailen aina hyllyjen välissä, luen selkämyksiä ja ensimmäisiä lauseita. Useimmiten en etsi mitään tiettyä, vaan annan intuition lähinnä päättää, vaikka yritän myös olla viisas ja lainata sellaisia kirjailijoita, joita olen päättänyt myös lukea. Otin tällä kertaa mukaan Woolfia ja Riku Korhosta, jota en ole aiemmin lukenut.

En tiedä kumman aloittaisin tänään, mutta luulen että Woolfin teoksen.

Löytöjä

Kirpputorilöydöt, jotka ovat tällä hetkellä myös esillä - kaksi puista kynttilänalusta (note: osta kruunukynttilöitä) ja kahden euron silkkimekko kuivumassa silkkipesun jäljiltä. Tuo silkkimekko on aivan ihana ja oli halvempi kuin saippua. Hihat eivät ole suurin suosikkini, mutta eivät ihan mahdottomat. En tosin tajua tämän mekon tarinaa - pesulappu löytyy, mutta osittain näyttää itse tehdyltä ja pieni ompeluvirhe löytyy (mikä ei niin haittaa). Olisikohan joku ommellut siis yläosan tuohon alaosaan. Siinäpä hyvä ompeluidea. Yhdistää kaksi paitaa keskenään. Haluan ompelukoneen ja oppia ompelemaan.

Fall nights.

Kirpsakkana mutta aavistuksen lämpimänä yönä viime viikonloppuna oli paras idea lähteä pyöräilemään. Mukana oli tölkki juotavaa ja askillinen tupakkaa, koska poltan tupakkaa toisinaan. Pysähdyimme katsomaan pimeän tähtitaivaan alla lepäävää pimeää vettä. Huokaisin. Jatkoimme vähän eteenpäin ja huvipuisto jaksoi vilkuttaa tähtiä kiivaammin valoja, vaikka kesän huvittelut olivat jo takana. Oli syysyö ja viaton lonkero-laite vilkkumassa valojaan autiossa huvipuistossa tuntui riipivältä. Absurdilta. Houkuttelemassa kyytiinsä.
Haikailen pääseväni kiertelemään maailman hylättyjä huvipuistoja. Saadakseni juuri tämän oudon nostalgisen ja riipivän tunteen. Kauneutta on nostalgiassa ja hylätyssä. 

Ennen ja jälkeen.

Kävimme katsomassa erästä suomalaista poprock-bändiä. Surulliselta näytti tämäkin paikka kun lava oli tyhjentynyt ja ihmiset sen myötä lavan edestä.

Kävimme poikkeamassa eräässä toisessa kivassa paikassa ja otimme kannun ällönmakeaa juomaa. Tyhjäksi kannu juotiin, mutta ihan turhaan baarimikko ahersi kannun parissa kun olisi lopulta voinut kaataa lasiin vain kuivaa siideriä. Tiedättekö, kun jos on tottunut siihen, että juoma kaadetaan pikapikaa hanasta, niin tuntuu erikoispalvelulta kun joku käyttää juomaasi aikaa hippasen enemmän ja joutuu oikein pohtimaan ainesosia. 

Sitten takaisin ensimmäiseen baariin. Tilasin viskiä kera siiderin. Huh, tuntuu niin jokseenkin kypsältä tilata viskiä, mutta tästä se kai lähti... lasi tai pari viskiä silloin tällöin on vain niin hyvää (en ollut vain aiemmin tilannut sitä), mutta nyt oli myös pakko kompensoida edellisen paikan jättämää pahaa makua. Baarissa soi Joy Division. Sanoisinko, että "ihan kelpoa" syysyön musiikkia...

Takaisin samaa reittiä, jee! Yritin ottaa kännykkäkamerallani kuvaa tähtien valloittamasta taivaasta. Eihän siitä tietenkään mitään tullut. Siispä vain katulampun valaisema pätkä tietä. Jos muutaman pilkun tihrustamalla näet, niin se on kohinaa beibe kohinaa.

Pidättekö sysipimeistä syysöistä? Viskistä? 

Oletteko yrittäneet kuvata tähtitaivasta? 

Ullakko-muistelmia.

Sydämessä vähän läikähti. Entinen kotitalo oli lehden kannessa. Eikä vain entinen talo vaan entisen talon ullakko.

Nyt muutkin ihmiset ovat nähneet ullakolla potentiaalia, sillä sinne rakennetaan huoneistoja. Onnekkaat ovat he, jotka saavat ullakkohuoneiston. Tai kai on heitäkin, jotka eivät piittaa ullakkohuoneiston viistoista seinistä ja kattoikkunoista.

50-luvun talon ullakot voivat olla mitä ihanimpia. Ullakolla oli narua, johon saattoi ripustaa lakanoita. Puiset ikkunankarmit olivat haljenneet.

Asiaton oleskelu oli oikeastaan kielletty, mutta muutamana kertana ullakolla tuli laitettua mankan piuhat tarjolla olevaan pistorasiaan ja tanssittua musiikin tahtiin. Ja ullakkotilan pienistä ikkunoista tuli poltettua tupakkaa. Ja valokuvattua. Niin paljon tilaa jouten, mutta me osattiin nähdä potentiaalia. Kyllä tuossa vuokratalossa ihmiset asiattomammankin käyttäytyi yleisesti ottaen.

Muistan aika hyvin mitä musiikkia kuunneltiin ihmisten kanssa: The Nationalia, Interpolia, Vetoa, P.J. Harveyta, Editorseja....

Perhoset osana sisustusta.

Viimeisinä asuinpäivinä vein ullakolle juhlien jälkeen pari työtoveriani jatkoille. Oli aika kylmä, mutta siellä me vaan istuttiin. Juotiin viiniä, kuunneltiin cd-levyjä ja pelattiin. En tiedä kyseenalaistivatko he tämän hulluuden...ehkä parhaita kertoja olivatkin ne kesäillat tanssien. Ja oli pari kaveria, jotka halusivat baaristakin aiemmin päästäkseen ullakolle tai jäädä ullakolle tanssimaan baarin sijaan. Eivät olleet huonoja ratkaisuja.

Kuvat vuosilta 2008 - 2011.