I try to keep my skeletons in.

Kun tekee mieli olla vain näin eikä välittää asioista jotka voivat olla ihmisen osana ja tympiä:

älypuhelimien ylikäyttö

krapula

varpaillaan olo

parittomat sukat

tyhmien uutisten lukeminen

hammassärky
poliittiset epäkohdat

stressailu että lempibändi estyisi tulemasta tai hukkaisi lippunsa

poliittiset epäkohdat:

siis miten voi olla, että eläin katsotaan vielä laissa tavaraksi ja näin pentutehtailu tarkoittaa tavaratuotantoa, johon demokraattisessa yhteiskunnassa ihmisellä on oikeus....what?! eihän sitä voi edes veroilla perustella, vaikka valtio nekin verot ahnaasti keräisi, sillä harva tehtailija nyt mitään veroja makselee. ja vaikka, niin....älytöntä.

tuon tyypin ei tarvitse sitä onneksi pohtia, vaan sillä on autuaat olot...mutta näin ihmisenä joutuu kantamaan päänsä sisällä paljon pienistä isoihin asioihin. ainakin minulla on siihen taipumusta.

Suosikkipizzani.

Minusta tuntuu, että olen löytänyt suosikkipizzani..tai yhden kovan kilpailijan sarjaan! Tässä on vain yksi hassu seikka: tämä sisältää lihaa eli ilmakuivattua kinkkua. Yleensä valitsen ne kasvisvaihtoehdot, enkä harrasta mielelläni kinkkuja, leikkeleitä jne, mutta tämä on jokin poikkeus.... Miksi valitsisin kaikista maailman tarjolla olevista täytteistä itsetehtyyn ilmakuivatun kinkun kerta toisensa jälkeen? Ajattelin kyllä haastaa itseäni löytämään jonkin vielä paremman ja kokeilemaan vähän erilaisempia makuja, mikä on tosiaan tehtävä aikalailla kasvistäytteistä (kuten sanottu, en oikein välitä lihajutuista ja toisekseen täytteiden on sovittava yhteen - siinä saatan olla nipo ja valmipizzavaihtoehdoista harvemmin monikaan nappaa, koska aina on jokin täyte, jota en niin mielelläni haluaisi.....)

Tähän menestyspizzaani tulee siis ilmakuivatun kinkun (n. 80 g taisin laittaa) lisäksi superkirsikkatomaatteja (sellaisia irtona saatavia kirsikkatomaatteja, jotka ovat äärimmäisen mehukkaita ja itse valittuna ei joudu kohtamaaan rasian mätiä tai raakoja yksilöitä), punasipuli. Lopuksi uunista poistuneen pizzan päälle tuoretta rucolaa ja grana padano/parmesaani-lastuja. Höystin pizzaa myös balsamicolla ja koska onnekseni kaapista löytyi pinjansiemeniä, en epäröinyt heittää niitäkin pizzan päälle. Taisinpa muuten puristaa valkosipulinkynnenkin! Pohjan päällystin ketsupilla...  Itsetehtynä olisi ollut kai parempi, mutta kyllä hyvä ketsuppikin ajaa asian! Juustoraastetta tähän ei tule ollenkaan ja tämän vuoksi minulle ei tullut tyypillistä ähkyä, mikä voi tulla yhdestäkin pienestä pannupizzan palasta.

Pohjaan laitoin sekä durum- että vehnäjauhoja lähemmäs 10 dl, 4 rkl öljyä, vettä 3 dl, ripauksen suolaa ja pussillisen (11 g) kuivahiivaa. Taikinan annoin kohota noin tunnin, mutta vähempikin riittää. Tällä ohjeella sain pellillisen pannupizzamaista pizzaa, noin puolet vähemmillä määrillä ja kaulimisella saa varmasti ohuen ja rapsakan, mutta itsehän en sellaista kaivannut ja halusin runsaan pizzan.

Inspiraatio tähän pizzaan muuten tuli ravintolasta, jossa söin vastaavanlaisen ja todella hyvän, mutta jossa kyseenalaistin asiakaspalvelun.....Tulipa tehtyä muuten vähän nätimpi pizza, nyt kun kuvaa katsoin.

Mikä on sinun suosikkipizzasi? Mitä täyteyhdistelmiä suosittelisit?

Syntymäpäivä.

Vietän syntympäiviä pimeään aikaan vuodesta. Lehdet ovat pudonneet ja maa voi olla jäässä. Tänä syntymäpäivänä sää oli vain harmaa ja lattea ja kunniakseni, joku puhalteli lehtiä (en tajua sitä laitetta).

Pidän kuitenkin pimeästä vuodenajasta ja siitä, että tunnelman voi luoda valoilla, herkuilla, hyvällä mielellä. Kynnetkin voi lakata hohtavan kultaisiksi.

Tein kaksi suolaista piirasta (punajuuri- ja kinkku). Oma suosikkini oli punajuuripiiras ja suosittelen muutaman kerran tehtyäni sitä. Resepti täällä.

Sain mielettömiä lahjoja, vaikka ei ollutkaan erityisen luvun syntymäpäivä. Alessin hauska (hieman ampelmannin mieleen tuova) kulho yksi näistä. Ja kukatkin tuntuvat aika erityislahjoilta, sillä en kovin usein tajua niitä ostaa. Haistoin liljaa, mutta se ei tuoksunut miltään. Olin saanut tuoksuttoman liljan. Lilja voi tuoksua mielettömältä, mutta yhtä nätti on tuoksutonkin.

Myöhemmin jatkoin vielä keikalle ja istuin vielä seurassa siellä siihen asti kunnes musiikki alkoi tympimään ja alkoi väsyttämään. Tyypilliseen tapaan dj päättikin soittaa jotain muuta kun takki oli jo päällä. Nimittäin The Nationalia, eikä edes mitään erityisen tanssittavaa The Nationalia. Kotimatkalla kävellessä pohdin, että on ihan sama mitä lauluja The National soittaa keikalla..en voi pettyä. Pääasia on, että bändi saapuu paikalle, sillä olen odottanut puolivuotta.

Edinburgh osa 2.

#Edinburghin yö #pubit #Hotellin portaat #Gallery of Modern Art  #August Sander #Jeff Koons  #sataa #Leith #Leith walkway #ne tunnetut punaiset puhelinkopit #sisäpihanäkymä  #ROAD IS CLOSED, mene muualta #hotellihuonenäkymät #rautatiet #Princes Gardens #Terveisiä sateisesta Edinburghista. Täällä on hienoa ja kivaa - kliseekortit.


... tässä lupaamani toinen osa Edinburghin kuvista. Ensimmäisestä voitte lukea näkökulmiani ja suosituksia.

Stay inside our rosy-minded fuzz.

Sisustuskuvia netin kätköistä. Monotonisuutta mutta myös värejä. That´s what I like.

Kelim-matto.

Olen pitkään ollut hulluna kelim-mattoihin. Olohuoneen lattiakin alkaa olla viileä lähestyvän talven myötä ja huone on kaivannut siis lämpöä värien lisäksi. Siispä ilahduin kovasti viiden euron kirpputoriostoksestani, jolla sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaupasta en olisi kuitenkaan raaskinut ostaa arvokasta kelim-mattoa, sillä taloudessa on yksi riskitekijä, joka saattaa pistää maton poskeensa.

Myyjä myi ison maton viidellä eurolla, kun matosta löytyi pari pientä rikkinäistä kohtaa ja ihan pieni lika, joka oli jäänyt pesusta huolimatta (pienet puutteet menivät sopivasti sohvan alle piiloon). Siispä tämä matto oli juuri sopivan hintainen ollakseen mahdollinen lisätuhon kohde. En kuitenkaan aio sallia tälle lisätuhoa, joten jotain pitää kikkailla!

Esittelyssä myös uudehko tamminen (baaripöytä), joka on vilahtanut lähinnä ruokakuvissa... ja Artekin tuoli. Vaikka sinänsä pidänkin Artekin tuolista, haikailen kyllä toisenlaisten tuolien perään pöydän pariksi. Suunta on kuitenkin parempaan päin, kun pääsi eroon liian raskaasta ja isosta pöydästä ja rottinkituoleista. En halua nähdä rottinkia hetkeen..... liian maalaisromanttista omaan makuun!