... jos nyt ei kuitenkaan. Haluaisin nimittäin nähdä vielä muutaman kerran uudestaan ja pyöritellä levyjä. Se on kuitenkin faktaa, että konsertin jälkeen kaupunkia piiskasi sade ja juhlat oli juhlittu. Marraskuun ensimmäisenä junaliikennekin meni raiteiltaan, mutta oma junani illalla vei minut ajoissa kotiin. Junassa kuuntelin kun kaksi toisillleen vierasta poikaa löysivät keskinäisen kemian ja vaikka he juttelivat vähän tylsistä aiheista, niin mulle tuli niin lämmin olo tuosta pienestä ystävystymisestä, joten kuuntelin korvat höröllä heidän juttujaan. Kotona katsoin tuliaisia ja sitten vaivuin suloiseen melankoliseen horrokseen.
Helsingissä ehdin konsertin lisäksi: Imeä itseeni upeiden talojen visuaalisuutta, ihastella ihanaa huoneistoamme Töölössä ja juoda siellä vähän viiniäkin, käydä museossa Ludviginkadulla katselemassa National Geographicissa julkaistuja vanhoja suomalaisia valokuvia ja vanhoja painokoneita (tuli tippa silmään siitä miten paljon on joskus nähty vaivaa sanomalehden eteen!!!), syödä kehuttua Fafa´sin pitaa (jota ei oltu syyttä kehuttu ja syyttä saanut juuri parhaan pikaruokaravintolan tittelin), käydä Tornissa juomassa kalliin siiderin, mutta johon kuului kylkiäisenä maisemat ja myös vähän kiertämässä kauppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti