Olin siis risteilemässä, uusimmalla laivalla. En koe olevani risteilyn suurinta kohderyhmää. Mulla ei ole kiljuvia ja leikinhimoisia lapsia, en ole kiinnostunut viihdeartisteista, enkä välttämättä halua hirveästi ryypätä (ihan vähän ryyppäsin hytissä, mutta enpä mitään menofiiliksiä saanut, ja pehmeä sänky houkutti) ja kantaa suurinta mahdollista määrää Tax Freestä. Bingoon olisin osallistunut (ihan totta) mutta se perhana osui päällekkäin ruokailun kanssa. Mutta silti, oli se ihan kiva risteily. Risteilylle kannattaa lähteä Turusta, koska silloin reitillä on muutakin kuin avomertä. Ihania pikku saaria ja luotoja. Kuulemma sellaisen kivinyppylän voi itsellekin ostaa keskellä merta. Sellainen on ollut myytävänä. Ostaisi ja sitten menisi sinne ottamaan aurinkoa. Siinäpä olisi ohi kulkeville katsottavaa.
Menosuunnalla yöllä laiva pysähtyi Ahvenanmaalla Långnäsissä, ja ikkunasta sai laskeskella lampaiden laskemisen sijasta kuinka paljon sieltä on tulossa ja lähdössä pois. Kymmeniä lähti pois, hippusellinen tuli laivaan.
Aloitin reissulla The Motel life-kirjan, mikä kyllä vaikuttaa pätevältä reissukirjalta ja jouduin siellä odotuskarsinassa nauramaan kirjan ensimmäisellä sivulla. Tässä on vähän Bukowski-henkeä. Kirjasta on tulossa leffa muuten, mikä pitää varmaan nähdä, vaikka epäilen pystyykö absurdia tunnelmaa saamaan yhtä hyvin elokuvaversioon. Willy Vlautin on myös muuten muusikko, Richmond Fontaine-bändissä voi kuulla hänen lauluääntään. Suosittelen.
Uusi päivä ei muuten lähde käyntiin ilman kahvia, joten onneksi sain take away-kahvin hyttiin ja saipa sillä myös santsinkin. Buffet-aamiaista ei tarvinnut varata, ehkä ihan niin paljon en välitä buffeteista (varsinkaan aamulla jolloin haluan käynnistyä itsekseni nukuttuani niin pitkään kuin huvittaa), että päivälle tarvitsisi varata useampaa. Illallis-buffetti oli varattu iltapäivälle.
Kansilla oli yleensä kuolemanhiljaista, vaikka laiva käsittääkseni oli loppuunmyyty. Pistihän se tuuli nostattamaan hametta ja varsinkin illalla olisi tarvinnut paksumpaa takkia, mutta taisipa suurin osa porukasta olla mukavuudenhaluista ja katsella ikkunoista (tai remuta jossain). Silloin ei vain tunne merituulta. Tosin katselin itsekin varmaan enemmän hytin ikkunasta.
Yhden kerran tuli käytyä maistamassa baarin juomia - Champagne barissa. Se oli ehkä rauhallisin kaikista muista paikoista (jotka olivat lähinnä käytävien varsilla) ja maisemat olivat taattuja. Eikä ollut huonoa musiikkia, kun ei tainnut olla musiikkia ollenkaan. Mutta sen pistin merkille, että eräässä baarissa soi Franz Ferdinandia ja kannellakin soi yleensä hyvä musiikki kajareista. Ihanaa, että ei ollut joko jumputusta/humppaa.Nämä drinkit, Manhattan ja Hemingway Daquiri maksoivat 5.50 euroa kappale, joten ei ihan hirveän kallista. Kumpikaan drinkeistä ei kyllä ollut aivan makuuni. Hemingway daquirissani oli jotain marsipaani-likööriä ja Manhattan ehkä vähän tujua makuuni. Mutta tulihan kokeiltua. Juon todella vähän mitään drinkkejä, joten näissä riittäisi opiskeltavaa. Nyt on kuitenkin laivalta tuotu litran pullo rommia ja pakastimessakin on paljon mansikoita ja jäätä. Niissä olisi hyvät ainekset drinkkiin!
Meri. Et kai tullut vain laivalle välittämättä merestä ollenkaan?
Ja syömässä. Ruoka oli ihan ok. Parasta antia kasviskrepit, quinoa-salaatti ja kylmäsavulohi. Ja jälkiruokakin. Varsinkin toffee-tarteletti. Mansikat olivat ihan mauttomia. Hanassa olisi ollut Strongbowia viinien ja kaljan lisäksi, mutta en jaksanut juoda kuin viiniä vähän. Enkä syödäkään mitenkään ihan jättimäisiä annoksia. Mutta lähtiessä sain kyllä pidellä mahaani, eli taisin ihan riittävästi syödä. Ehkä olisin juonut enemmän, jos aika ja maha olisivat antaneet periksi. Ravintolaelämys ei muuten ollut mitenkään erityisen mahtava, sillä aluksi oli pitkät jonot, pöydät olivat asetettu vähän ahtaasti ja ympärillä oli paljon huutoa ja nopea silmäys osoittikin, että suurin osa syömässä olevista oli lapsiperheitä. Korvissa siis vähän soi, mutta hei mitä buffetilta voi muuta odottaa kuin häslinkiä! Iltabuffeteissa tosin ei taida olla ihan samalla tavalla meininkiä.
... koska täytyyhän sitä pari hedelmäpeliäkin pelata (vaikka nämä eivät ole niitä lapsuuden hedelmäpelejä). Yhtään ei onnistanut.
Paluupäivänä huomattiin, että hytissä olevasta taulutv:stä voi myös nähdä missä laiva sillä hetkellä on. Tuolla hetkellä näköjään Krampissa.
Ja vielä kerran oodi merelle ja hulmuaville helmoille.
Ilta-auringon siivittämänä bussi vei kotiin. Matkalaukussa muutaman juomiaistuliaisen lisäksi kiva hamekin. Siellähän oli vaikka miten hienoja vaatteita ja moni hyvillä alennuksilla, mutta sen enempää en halunnut tuhlata.
Heihei.
