Damn Wordament.

Tämä on muistopuheeni Wordamentille, tuolle loistavalle ilmaiselle sovellukselle. Olit valopilkku elämässäni kahden minuutin sykleissä. Olit minulle yleissivistää seuraa, sillä seurassasi opin uusia outoja suomenkielisiä sanoja kuten "ket". Sormeni saivat tekemistä kanssasi. Vaadit suorastaan nopeampaa sormien käyttöä. Sinuun saattoi ottaa yhteyttä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Joskus linjat saattoivat pätkiä, mutta yleensä olit aina siellä linjan toisessa päässä ja seurana. 

Wordament on siis ilmainen sovellus, jonka saa ainakin Windows Phone-puhelimiin, mutta käsittääkseni sitä saa mahdollisesti myös muihinkin puhelimiin ja sitä voi mahdollisesti netissäkin pelata, ehkäpä Facebookinkin sovelluksen kautta nykyään? Wordament toimii reaaliajassa. Yksi peli kestää 2 minuuttia ja uusi peli alkaa tulosten jälkeen noin 30 sekunnin jälkeen. Ja tätä tapahtuu ympäri vuorokauden, joten peliin voi hypätä koska vain mukaan. ...Mitä pidempiä sanoja saa ja parempipisteisillä kirjaimilla varsinkin, sitä enemmän saa pisteitä. Sanojen määrällä ei sinänsä ole väliä kuin yhdessä pelissä, jossa jokaisesta sanasta saa 13 pistettä. Se on kaikista tylsin mielestäni, koska on kivempi luoda mitä pidempiä sanoja. Pelissä kannattaa ensin muodostaa niin pitkä sana kuin vain voi ja sen jälkeen sen sanan lyhyempiä taivutuksia. Esimerkiksi maailmankartta -> maailman -> maailma -> maa -> ilma. Kolme kirjainta on minimi. Välillä tulee teemoja, esimerkiksi on kätketty erilaisia huonekaluja tietty määrä. Juuri tietyt sanat löydettyään saa kai erikoispisteitä (en perehtynyt asiaan). Välillä on kahden kirjaimen pari esimerkiksi LL ja kun sanassa on tämä yhdistelmä, saa paremmin pisteitä. Useimmat pelit ovat kuitenkin aivan normaaleja. Vertailukohtana peliin voi olla Scrabble? 

Pelistä on erikielisiä versioita, joista suomi on luonnollisesti paras juurikin erilaisten sananmuunnosten vuoksi. Pelin aikana pelaajia voi olla 50-400.... yhden pelin jälkeen näkee mille sijalle on sijoittunut. Itse olen ollut ykkösenäkin muutamia kertoja. Harjoitus auttaa, mutta ehkä kivempi on silti ylittää itsensä ja olla välittämättä sijoituksista. Toisinaan tulee niitä samojakin sanoja ja tietää mitä sanoja peli hyväksyy. Yleensä se tunnistaa normaalit suomalaiset sanat kuten peniksen, mutta itsestäänselvästi se ei kaikkia sanoja vielä hyväksy. Noin 60 sanaa on parhain mitä olen saanut, kun aluksi oli vaikeaa saada juuri ja juuri edes 20 sanaa. 

Tämä oli sellainen itselle sopiva pelisovellus, kun peleistä tai sovelluksista en juuri muuten ole innostunut! Tykkään yleisestikin sana-/tietopeleistä. Ja tämän pelaamista en ole nähnyt niin tyhmänä kuin vaikka jonkin muun pelin. Mutta täytyyhän se myöntää, että mitä enemmän peliä pelaa, niin sitä tyhmemmältä sitä alkaa itsensä tuntemaan toistaessaan samaa. Peliä on helppo pelata putkeen vaikka kuinka paljon ja kahden minuutin peli mahdollistaa pelaamisen vaikka lyhyellä koulutauolla. Siispä omalta osaltani se on taas tässä ja poistin sovelluksen.  Hyvästi, damn Wordament. Helppohan se on takaisin laittaa, mutta peliin ei silti pääse niin helposti käsiksi. Itselläni on nyt muutenkin taas hieman älypuhelinangsti - en halua olla sen kanssa tekemisissä niin paljon, enkä oikeastaan netinkään kanssa. Jos jätän älypuhelimen rauhaan vähän useammin, niin sekin jo rajoittaa netinkäyttöä! Netissä ei tarvitse olla niin usein. Välillä myös vähän tulee tippa silmään, jos näkee elokuvassa lankapuhelimen! Ei heille tullut varmaankaan mieleen hiplailla lankapuhelinta samalla tavalla.

Suosittelen Wordamantia siis ehdottomasti, mutta pienellä varauksella! 

Lauantai-illallisella.

Ruoka&juoma-aiheella jatketaan. Nyt kun on juuresten sesonkiaika, niin erilaisista juureksista ja lisukkeista tulee mitä mainioin ruoka. Tätä on tullut tehtyä monet kerrat aiemminkin, mutta nyt halusin jalostaa hieman monipuolisemmaksi. Punajuuren, punasipulin, valkosipulin, lantun, porkkanan, perunan ja fetan lisäksi ruokaan lorautettiin valkoviiniä ja balsamicoa. Suolaa ja mustapippuria joukkoon myös. Öljy skipattiin (kun ei ollut oliiviöljyäkään). Mutta uutta oli paahdetut leivänpalaset, erilaiset luomupähkinät (P&S:n sekoitus) sekä tuore timjami eli tuttavallisimmin näissä piireissä Timppa.

Kaikista juureksista tehdään suupalojen kokoisia, mutta erityisesti lantusta ja punajuuresta. Niistä kaikkein pienimpiä. Punasipuli viipaloidaan reilun kokoisiksi siivuiksi tai paloiksi. Uunissa 200 asteessa noin tunti, kunnes lisätään feta ja leipäpalat ja annetaan olla uunissa vielä noin 10 minuuttia. Lisätään Timppaa. Nautitaan lähes välittömästi. Ihana kylmän ja pimeän vuodenajan ruoka - ja myös aivan loistava ja helpompi ruoka vaikka joulupöytään laatikoiden ja rosollin sijaan (tai lisäksi) ♡.

Kalja epäkaljaihmiselle.

Siis mitä ihmettä... postaus oluesta?!

Saanko sanoa sanottavani ja hieman peräti mainostaa, sillä minulle tämä on iso juttu ja ajattelin, että joku toinenkin epäkaljaihminen saattaisi kiinnostua tästä.

Ensimmäisen kerran maistoin Innis & Gunia Edinburgin upeassa hotellihuoneessa. Hyvältä maistui, vaikka hyvältä olisi maistunut niissä olosuhteissa varmaan bensiinikin.

Nyt maistoin kotona ja hikisenä ja pullo oli suomalaisen kauppakeskuksen viinaputiikista ostettu... ja hyvältä edelleen maistui. Tätä pystyy juomaan helposti, sillä tästä puuttuu kaljalle ominainen karvaus. Entäpäs kun etiketti lupailee vielä hints of toffee and vanilla... ei se ole kovin kaukaa haettua. Ah. Miellyttävää kaljaa epäkaljatytölle, jonka lempisiideriä on Magners ja muutamat kuivat siiderit. Erottaa tämän silti selvästi kaljaksi, eli jonkin verran suu hanakoi. Se on kuitenkin vain vähän hyvä.

Bonusta kauniista pullosta, johon on kaiverrettu lempikaupunkini Edinburgh. Täytyy säilyttää pullo.

Waited all summer to get to you.

Minä niin kovasti tykkään tästä laulusta.

Kesä siirtolapuutarhassa.

Vaikka en tänä kesänä viettänyt aikaa puutarhalla niin montaa kertaa kuin edellisenä kesänä, niin kuvia taisin ottaa joka vierailukerralla puhelimellani... ja joka kerta näytti hieman erilaiselta. Keskikesällä sai syödä vadelmia, loppukesästä omenoita ja elokuun lopulla oli jättikurpitsan aika. Yrtit rehottivat koko kesän ajan ja persiljaa ja tilliä lähtikin monta kertaa matkaan mukaan omaan keittiöön. Maagisimmillaan puutarha voi näyttää juuri kun alkaa hämärtämään ja pinkit kasvit loistavat hämärässä ja tuikut tuikkivat. Puutarhassa roseviinikin voi maistua eri hyvältä. 

Suklaajuustokakku.

Tämä on kolmas tekemäni hyydytetty juustokakku. 

Tämä onnistui valtavan hyvin. Joskus kerroinkin, että minulla on ollut vähän pelkoja, että miten sen liivatteen kanssa onnistuu ja se oli aivan aiheetonta. Kun eräässä reseptissä oli liivatejauheesta, niin innostuin valitsemaan sen ja sillä tiellä olen.  Purkki on riittoisa, eikä tarvitse puristella liivatelehtiä. Eivät nekään olisi ongelma, mutta koen liivatejauheen hyväksi. Ehkä seuraavalla kerralla suklaajuustokakkua tehdessä kokeilen riittäisikö pienempikin määrä jauhetta. 2 tl:kin saattaa olla ihan sopiva. Liivatevaihe on se kriittisin, samoin kuin suklaan sulattaminen (mutta nekään eivät ole vaikeita vaiheita, ainoastaan tarkkana pitää olla ) Kaiken kaikkiaan kakku on helppotekoinen ja tuo arkeenkin luksusta! 

Tämän kakun yksi valtti on myös tummasuklaa! Itse käytin sitä punaisessa kääreessä olevaa taloussuklaata, koska muistin sen olevan vähän tavallista voimakkaampi. Tuorejuusto ja kerma vievät kuitenkin suklaisuutta, joten maitosuklaa tekee kakusta vähän platkun makuisen (kokemusta on). Kakun päälle ripottelin valkosuklaamurskaa. Sokerin jätin täytteistä kokonaan ja se oli hyvä valinta. Tässä on kuitenkin makeahko pohja ja eivät nuo suklaatkaan vallan sokerittomia ole. Nuo Rainbowin keksit ovat loistavia tähän ja Dominoja parempia sillä, että ovat pehmeämpiä ja siten helpommin kokkiveitsellä murskattavia.

Pohjaan:

175 g paketti Rainbowin tummia täytekeksejä vaniljatäytteellä (Dominon kaltaisia)/Dominoja

50 g sulatettua voita
(nämä määrät voi myös tuplata jos on oikein iso irtopohjavuoka tai haluaa paksumman pohjan!)

Täytteet:

200 g taloussuklaata

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

3 tl liivatejauhetta + 3 rkl kylmää vettä

Päälle:

murustettua valkosuklaata (itse käytin Pandan 130 g valkosuklaalevystä n. 100 g)

1. Tee ensin pohja murskaamalla keksit pieniksi murusiksi ja sekoita sulatettuun voihin. Tee kiinteähkö taikina, jonka painelet leivinpaperitetulle irtopohjavuoalle. Voitele irtopohjavuoan reunat ensin.

Laita jääkaappiin.

2. Sulata suklaa kattilassa hyvin miedolla lämmöllä sekoittaen koko ajan. Suklaa ei saa kiehahtaa. Mikroa en suosittele oman huonon kömmähdyksen vuoksi. Vesihaudekin on ok, mutta kattila on helpompi ja nopeampi!

3. Vaahdota kuohukerma. 

4. Yhdistä tuorejuusto ja sulatettu suklaa toisiinsa.

5. Laita laakeaan kippoon 3 rkl vettä ja ripottele 3 tl liivatejauhetta. Huom. ripottele pinnalle, älä sekoita!

Anna olla muutama minuutti. Itse annoin olla noin viisi minuuttia. Sen jälkeen laita astia vesihauteeseen (kiehauta vesi!) ja sekoita koko ajan liivateseosta, niin että se muuttuu valuvaksi.

6. Kaada liivateseos suklaa-tuorejuustoseokseen hitaasti valuttaen ja koko ajan samalla vatkaten täyteseosta.

7. Nosta vaahdotettu kuohukerma tähän seokseen. Se on siinä! Paitsi pohjalle levittäminen...

8. Levitä veitsellä täyte keksipohjan päälle tasaiseksi ja siististi. Jos päälle tulee esimerkiksi suklaamurusia, niin pinnan ei tarvitse näyttää niin silotetulta.

9. Jos laitat päälle jotain, niin tee sekin välittömästi. Mitä hyytyneempi kakku on, sitä huonommin ne pysyvät päällä. Tämän takia kaikista ensimmäisin vaihe voisi olla päällisten valmiiksi tekeminen, eli tässä tapauksessa veitsellä suklaan murustaminen.

10. Laita jääkaappiin. Syötävää on noin neljän tunnin kuluttua, mutta aina suositellaan syötäväksi useamman tunnin päästä. Kakku on maukasta ja ehkäpä parempaakin vielä parinkin päivän päästä, mikäli sitä riittää. 

Ett cafe i Södermalm.

Tämä on alkua taannoiselle Tukholman matka-kuvakavaldille. Ok, matkasta on kohta vuosi, mutta nostalgikko kuvien selailija, matkalle haikailija ja Tukholmaa kaipaava ei siitä piittaa.

Matkan ihan ensimmäisiä paikkoja oli tämä hotellia lähellä oleva kahvila ja se saa nyt oman postauksen.

Kahvila osoittautui hyvin boheemiksi, huolettomaksi ja niiiin ruotsalaiseksi kuten matkakumppani sanoi! Tuollaista teollisuushenkisyyttä ja modernia otetta. Varmaan jostain Granitista tiskillä oleva metallihökkyrä ja kahvipannussa kekseliäästi konvehteja. Tiskin takana oli hyvännäköiset tatuoidut tyypit, jotka huolella tekivät leipiä ja kahveja. Paikassa oli myös rento kokoustila, johon meinasimme aluksi mennä. Rennolla ikkunalaudalla nainen neuloi, useimmat olivat syventyneet läppäreihinsä ja itse istuimme myös ikkunalaudalla taljan päällä hörppimässä kuumia juomiamme. Tukholma oli juuri herännyt kirpeään auringonpaisteiseen säähän. Huomiosta siis kilpailivat niin kahvilan sisäinen tohina kuin ikkunanäkymät.

Onneksi olin ottanut tuosta kyltistä kuvan, koska muuten en olisi muistanut kahvilan ja kahvipaahtimon nimeä ja löytänyt nyt, missä se tarkalleen sijaitsee. Wollmar Yxkullsgatan kertoi kotisivut ja kaupunginosahan oli Södermalm.

A Christmas list.

Törmäsin tähän loistavaan pätkään kesällä. Nyt se ei ajankohtaisempi voisi ollakaan. Alkaa olla se aika kun isä kysyy joululahjalistaa ja mulla ei koskaan ole sellaista valmiina. En osaa enää toivoa kai luontevasti. Lapsena listasin joululahjatoiveiksi pitkän litanian Turtles-asioita. Halusin kaiken mahdollisen, joten listalla oli kaikkea mm. Turtles-pyyhekumista Turtles-uimapukuun. Sain Turtles-ukon ja Turtles-tyynyn.

Nyt listojen tekeminen muille tuntuu niin vaikealta ja teennäiseltä. Tiedän toki haluavani vaikka mitä, mutta toiveet ovat sitä kokoluokkaa, että ...on eri asia toivoa Turtles-pyyhekumia kuin uutta sänkyä. Ja kaiken pienen voi melkein itsekin ostaa aikailematta. Mutta ehkä jos se isä toivookin listaa, niin keksin jotain mitä ei itse sitten tarvitsekaan hankkia. Jos kysyy. Eniten ehkä toivon juuri tällä hetkellä mielenrauhaa myrskyyn, mutta koska materia ja visuaalisuus sitäkin voi tyynnyttää edes hetkeksi (ja jos se ei ole jouluun mennessä tyyntynyt), niin toivon mm. OK-kirjaa ja mustavalkoruutuisia pussilakanoita. En myöskään pahastu suklaasta ja oikeastaan olisi kiva katsoa pitkästä aikaa Gossip Girliä ja saada siis 5. tuotantokausi. Greyn Anatomian 9. tuotantokausi olisi myös loistava, sillä eilen katsoin kahdeksannen loppuun, ja jäin janoamaan lisää. Lahjakortit ovat myös aina kivoja. Sekä radio-leivänpaahdin. Ja lenkkarit. Mutta no niin, tähän materian listaamiseen en nyt halunnut lähteä, äsht (rakastan kyllä lahjojen saamista).

Lauantai.

Päivän ensimmäinen missio: syö croissant (x3) babypinaatilla, cheddarilla ja kirsikkatomaatilla täytettynä ja juo kahvia. Ei kovin ikävää, vai mitä? Tarkoitus oli tehdä vähän suurempi brunssi kaikkien ihanien brunssikuvien inspiroimana, mutta vähempi parempi tällä kertaa.

Päivän toinen missio: Tutustu levyyn. Joku tyttö toi baarin takahuoneesta levyn. Bändillä oli ilmeisesti ollut keikka ja siksi levyjä löytyi takahuoneesta. Baarissa join Black Ratia ja se maistui tällä kertaa kirpeältä hedelmäkarkilta.

Olisikohan päivän kolmantena missiona heittää kuihtunut lilja roskiin? En halua. Pitäisi kai ostaa useammin kukkia, niin olisi pakkokin heittää pois. Apteekkipullo on parhaita kirpputorilöytöjä, sillä se on ostettu pilkkahinnalla sellaiselta romukirpputorilta jolla hintatietoiset mummelit myyvät pimeillä hinnoilla tavaraa. Esimerkiksi he tietävät, että kupari on nyt IN ja ruostuneesta kuparipannusta voi pyytää yli kymmenen euroa, mutta sehän on peräti halpa, kun 20-30 euroakin monet pyytävät. Poikaystävä osti jonkun mummon väsäämäät kaksi keräilykorttisettiä - toisessa on Keke Rosberg ja ralliautokortti, toisessa Arja Koriseva tonttulakissa ja joku toinen laulaja. Arjan saa joku onnekas joulukorttina ja Keken todennäköisesti isänsä huomenna isänpäivänä..... Hienoja kortteja! 

Neljäntenä missiona voisi olla miettiä millä täyttää näitä tammikehyksiä. Kehyksiä jos mielii, niin ainakin tuo Tiimari myi kaikki kehyskoot ja -mallit kahdella eurolla eli pilkkahinnalla. Ostin ne hienoimmat kehykset ja jätin rauhaan muovikehykset. Isoimpaan kehykseen laitoin tekemäni kuvan. Kuvan olen päällekkäisvalottanut pimiössä kahdesta ottamastani filmikuvasta.

Päivän muita missioita on käydä lenkillä ja tehdä herkkusalaatti. 

Kolme tuliaista.

Kolme ilahduttavaa ostosta Helsingistä:

01. Keittiöpyyhe Granitista. Himoitsen kotiini mustavalkoruutuisia asioita, joten tämän ostamista en kauan epäröinyt. Ensi vierailuni Suomen Granitissa muutenkin ihastutti...Aikoinaan Tukholman Granitissa lähinnä tylsistytti, mutta nyt olisin voinut haluta vaikka mitä (ehkä katsoin eri asenteella)! Harkitsin betonisia tuikkukippoja, oi miksi en ostanut sittenkin niitä? Entä miksi en ostanut sitä valkoista tussia, jolla voi kirjoittaa ikkunaan (tajusin, että kotona on yksi ikkuna johon sitä olisi voinut käyttää) ja jäihän sinne vaikka mitä sellaista, mitä ei jaksanut kannettavaksi ostaa. Nettikauppa, huhuu?

02. Nahkaiset nauhakengät Dinskosta. Itse olin kenkäkaupoissa lähinnä seurana, sillä en todellakaan etsinyt kenkiä, enkä oikein jaksanut niitä katsella. Silmiin osuivat kuitenkin kivalla hinnalla kengät, jotka tulivat tarpeeseen vastaavanlaisten Clarksien kuluttua puhki. Pidän matalista nauhakengistä ja erityisesti mustista. Käytännölliset, yksinkertaiset, nätit. Mikä tärkeintä: nahkaa. Kyseisessä Dinskossa oli myös ylitsevuotavan ystävällistä palvelua. Kaikki heippailivat, kun käytännössä tyhjissäkin myymälöissä useimmat myyjät jököttivät paikallaan tai juttelivat keskenään/puhelimeen. Luulen, että se onkin ihan ok monelle (myös minulle), koska useimmiten sitä vain katselee ympärilleen eikä mitään etsi ja ehkä se näkyykin päällepäin. On silti bonusta, kun joku tulee tervehtimään ja sanomaan, että on käytettävissä, jos etsii jotain. Ostin kyseisestä myymälästä myös extrana kengännauhat, koska oli niin kivaa palvelua.

03. Harmaa villasekoitehame Monkista. Monkissa on aina jotain kivaa, mutta yhtä paljon yleensä myös oman maun ulkopuolella olevia vaatteita ja asusteita. Tämä hame on kuitenkin tyylikäs ja ajaton. Hame laitettiin söpöön muovipussiin.