Tähdet ja karnevaalit.

En ole ihan varma olenko saanut tarpeekseni karnevaalikuvioista ja salmiakeista, mutta aika kivalta näyttää silti Ikean tuleva mallisto nimeltään Bråkig. Tästä ei mielestäni ole kamalasti kohkattu netissä, eikä Ikean sivuilta löydy infoa. Voi olla, ettei limited edition tule myyntiin ollenkaan Suomeen. Kuitenkin, ihan kiva. Ja koska karnevaalikuosi vähän kyllästyttää (onhan näitä vaikka millä valmistajalla), niin tähtikuviointi ei. Varsinkin tuo tummansininen ei-pastellisuudessaan viehättää. Ja matot ovat söpöt. 

Kaikki on hyvin.

Ehkä kaikki ei ole hyvin kun miettii liikaa, eikä keskity iloitsemaan asioista jotka ovat hyvin. Ihmisillä on taipumus tosiaan olla onneton jos yksi asia kymmenestä on huonosti. Mutta entäpä jos keskittyisi edes jollakin hetkellä asioihin, jotka ovat hyvin. Itse näin viime yönä unta, että olin kotini kanssa tsunamin keskellä ja tiesin ainakin kodin olevan mennyttä. Aamulla heräsin helpottuneena. Ei mennyt koti, ei mennyt henki. Olin pelastamassa kameraa, mutta nyt mulle jäikin koko omaisuus. Ja jos olet terve, niin nauti siitä silloin kun olet ennen kuin olet onneton ja sairas. Entä jos on muutama kolikko, jolla voit ostaa edes jotain hyvää ylimääräistä vaikka et saisi sitä maailmanympärysmatkaa. Kun aina pitäisi olla vain enemmän, että voisi olla onnellinen. Pakahdun itse välillä onnesta ihan pienistä asioista. Saatan muistaa ohessa ne huonotkin asiat ja kaikki ei mene aivan toivotusti, mutta jo kyky tuntea itsensä onnelliseksi pienistä asioista saa mut tuntemaan onnelliseksi ja vahvaksi. Yritän löytää jotain positiivista negatiivisistakin asioista. Esimerkiksi en nauti riidoista, mutta jos riidasta selviää, niin se on hyvä. Ei sitä voi noinvain kuitata riitaa, mutta näen silti, että sellaisten yli pitäisi päästä ja olla ottamatta niitä aina niin vakavasti, jos toisinaan on erimieltä ja riitelee. Sellainen tasaisuuskin on ihan yliarvostettua. Ei riidat ole niin paha asia (mutta on niilläkin ehdot ja rajat mitä saa tapahtua, toki). Ja jos edes seitsemän asiaa kymmenestä on hyvin, niin eikö silloin (melkein) kaikki ole hyvin? Mitä jos elämässä ihan kaikki eivät voi olla täydellisesti ja sen kanssa pitää pystyä elämään. Oli miten oli, niin Anna Puun Hyvä hetki on kaunis laulu hetkessä elämisestä.

Tulkoon mitä vain tai jääköön tulematta.

Kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin.

Valokuvaajaesittely: Duane Michals.

Valokuvauksen opiskeluun liittyy väistämättä muiden valokuvaajien teosten tutkailu - antaahan se perspektiiviä ja sitä kautta voi löytää oman tyylinsä ja sukulaissielunsa. En tiedä olisinko ominpäin löytänyt niin lukuisia ja erilaisia valokuvaajia ja sivistänyt itseäni sillä saralla kuin koulussa esittelyjen, videoiden, kirjojen, näkökulmien, näyttelyiden, pastissien tekemisen ym. myötä. On vaan niin avartavaa nähdä erilaista kuvaa, vaikka se ei olisi omanlaistakaan. Ei vain saisi unohtaa opiskella itsenäisestikään valokuvataidetta ja etsiä alati uusia. Eikä unohtaa tutkia niitä vanhoja tuttuja suosikkeja.  Mitäpä jos satunnaisten postauksien kautta kävisin läpi suosikkeja ja uusia löytöjä... Valokuvataide on parhaimmillaan niin rikastavaa ja ehkä tästä voisi olla iloa muille taiteen ystäville.

Duane Michalsia en löytänyt koulun kautta, vaan erään ostamani valokuvakirjan kautta pari vuotta sitten ja siitä se sitten lähti. Duane Michalsin tyyliin kuuluu eksistentiaalisuus, alastomuus ja useimmiten myös kuviin liittyvät käsinkirjoitetut oivalliset tekstit. Sarjallisuus on myös hyvin tyypillistä. Ylipäätänsä kuvien tarinanomaisuus on nähtävissä kun ihastelee Duane Michalsin valokuvia.

Michals on vuonna 1932 syntynyt amerikkalainen valokuvaaja, jolta löytyy lukuisia valokuvakirjoja. Herraan en ole siis vielä täysin perehtynyt, koska niitä kuvia löytyy..usealta vuosikymmeneltä. Huikeaa. Ohessa pieni katsaus Duane Michalsin tyyliin.

Jouluaatto mun.

Aatto alkoi lahjojen paketoimisella ja

joulupuuron tekemisellä. Riisihiutaleilla puuro oli nopeaa ja puurosta tuli myös superherkullista. Oikea tapa on syödä sokerilla ja kanelilla. Vaikka ei hedelmäkeitossakaan vikaa ole.

Kynttilöitäkin oli syytä sytyttää sitä suuremmalla syyllä, että ulkona vallitsi märkä ja harmaa sää.

Lumiukko on myös eräänlainen perinne, vaikkakin tunnustan että loppu jää aina vähemmälle huomiolle kun meininki menee liian railakkaaksi. Mä tykkään tämän alusta kovin. Lumiukon jälkeen oli saunahetki.

Myöhemmin iltapäivällä koitti vierailun aika. Olisin aika mielelläni tehnyt kävelyretken pienessä pakkaskelissä, mutta nyt autokyyti houkutti enemmän. Liikennevalojen punaiset yrittivät kuitenkin fiilistä kohottaa pimeydessä. Ei sitten kuitenkaan voisi väittää, että joulutunnelmaa voisi täysin paikata valoilla, hyvällä seuralla ja sellaisella. 

Kylässä oli tarjolla mm. superhyvää lohi-punajuuriterriiniä (en voi yleisesti sietää terriinejä, lihaisia varsinkaan, mutta tämä oli hyvää) ja laatikoita ym. hyvää.

Sitten koitti hautausmaavierailu pienessä tihkusateessa. Hautausmaa oli kaunis ja kaikki joulutunnelma tuntui olevan täällä.

Sisälle oli kuitenkin kiva palata ja suorittamaan eläväisten kepeyksiä kuten avaamaan ja antamaan lahjoja ja juomaan kahvia. Varsinkin kun hautausmaavierailun jälkeinen koiran ulkoiluttaminen rikkoi sateenvarjoni (tuuli ja sade - mikä toimiva yhdistelmä).

Ja kotonakin odotti vielä lahjoja, jotka olivat enimmäkseen äidin lähettämiä. Emme näe tänä jouluna.

Jossain vaiheessa iltaa katosi vähäinenkin joulufiilis, eikä se lähtenyt Dickensin joulutarinallakaan (sehän vasta synkkä ainakin kirjan tässä vaiheessa on). Ehkä sitä joulua ei tarvitse täysillä tunteakaan. Minusta kun tuntuu siltä, että olisi aika tavallinen sateinen syksyinen viikonloppu arjen keskellä. Siksi tässä voi esimerkiksi vaikka rempata ja siivota. Huomenna voisi lähteä tansseihin? Voisin kuvata myös ihanat lahjani jossain vaiheessa.

Bambikello.

Tavatkaa uusi bambikelloni. En voinut tämän ostamista vastustaa, kun ei minulla koskaan tälläistä olekaan ollut. En ehkä supersuuresti innostu kaikesta joulukrääsästä. Kaikki kynttilöihin ja valoihin liittyvät ovat okei ja sopivat muuhunkin kuin jouluun. Jos olisi joulukuusi (tänä vuonna jää väliin), niin koristelisin sen mieluusti kyllä. Tämä joulu mennään valoilla, itse tehdyllä bataattilaatikolla ja lämmössä hyvässä seurassa. Melkein sama, että vettä sataa...ulkona voi olla mustaa, sisällä ei! Positiivista ja hyvää joulun aikaa.

Täällä ois muuten viime vuonna tekemäni indiehkö joulusoittolistani! Sieltä löytyy mm. Bon Iveriä, Au Revoir Simonea,  Fun.:ia jne. Sleigh Ridet tosin ovat aika ironisia tähän jouluun. 

Kalenteri 2014.

Kalenterini on nyt saatavissa TÄÄLTÄ. Suosittelen tulostamista vähän paksummalle paperille. Ja kokohan on siis A4, mutta voithan tulostaa kaksi sivua yhdellekin paperille ja leikellä pienemmäksi versioksi.

Kalenteri ensi vuodelle.

Olen työstänyt tässä pientä kotikutoista kalenteria ensi vuodelle. Ajattelin hieman lahjoa tällä ihmisiä. Haluan lahjoa myös teitä lukijoita, joten olkaa kuulolla! Latailen tiedoston viimeistään huomenna teille. 

Kalenterinhan voi nakata vaikka jääkaapin oveen sivu kerrallaan, nippuna liittimellä/pienellä housuhenkarilla seinään tai sen voi viedä työpaikalle - jos sattuu löytymään useampikin kalenteri. En tiedä tuleeko kukaan lahjan saajista oikeasti käyttämään (enkä velvoitakaan, sen verran epätäydellinen se on), mutta eipähän tässä tuhottomasti roskaa ole ja on jossain määrin ekologisempi kuin moni muu lahja. Okei, vielä ekologisempi olisi taustakuvakalenteri, mutta en mä sellaista halua antaa lahjaksi ja olen vähän kuullut villejä huhuja, että ihmiset käyttää ja innostuu vielä fyysisistä kalentereista. Nyt mäkin olen vähän innostunut. Vuodesta toiseen tulee joku jätehuollon kalenteri, ei tarvitse harkitakaan sen laittamista seinään ja nähdä, että koska joku jätehuollon auto käy pihalla..ja ihan sama joillakin nimipäivillä..... Kalenteria voi sillä tavalla itse vielä fiksailla, että kirjoittaa vaikka tussilla viikkonumerot ja ympyröi esimerkiksi pyhäpäivät. Jepjep. 

Kolme yötä jouluun on. Laskin aivan ihan itse eilen.

Arkisia kuvia.

Löysin muutamia arkisia joulukuisia kuvia arkistoista. Sitähän se elämä kuitenkin kai enimmäkseen on, arkea. Välillä sitä kyseenalaistaa tälläiset kuvat... oi miksi kuvia kynttilöistä tai ruuista? Tai miksi nyt ainakaan julkaista. Ei näitä kuvia tarvitse hamaan loppuun säilyttää tai teettää paperikuviksi. Mutta kun arki kuuluu elämään, niin kyllähän ne blogiinkin voi kuulua. Ei mun blogissa tarvitse olla edustuskuvia pippaloista jne. Mä tykkään arjestakin. Mä tykkään laittaa ruokaa. Mä tykkään treenata ruokakuvien ottoa ja vähän muistaa myöhemmin mitä tuli tehtyä. Ja mä ainakin tykkään ns. arkiblogeista. Sellainen viimeisen päälle siloiteltu on yliarvostettua! Tai no..haluaisin vain, että mulla ei olisi kynnystä ainakaan omassa blogissa. En halua mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta jos postaisin kuvia vain niistä täydellisistä asetelmista joita blogia varten tekisin, niin tämä blogi olisi sitten ihan eri blogi.

Vitsit, raaskin vihdoin (muutaman kerran ihailun jälkeen) ostaa eräänä päivänä Gnawin suklaata Punnitse & Säästä-kaupasta. Eihän se nyt mahdottoman kallista ole, mutta jos on tottunut ostamaan jotain Marabouta... (kyllästyttää vähän). Banaani-valkosuklaa oli herkkua. Suosittelen. Olin myös fiiliksissä kun sain tuliaisia Granitista, koska vähän harmitti etten viime reissulla noita betonisia kynttiläasioita ostanut. Ne osoittautuivat kuitenkin pieneksi pettymykseksi, sillä tuikut eivät oikein mahdu niihin! Ruotsalaisilla on pienemmät tuikut? Värikkäät tuikut olisivat toimineet niin hyvin noissa. 

Suosittelen muuten The New Tigersien uudehkoa biisiä Secondary City. Musta siinä on ripaus jouluakin. Joka tapauksessa aivan mahtava biisi ja mulla on nyt uskoa tähän bändiin vähän enemmän!