Myrskyn jälkeen on poutasää...

Ekassa kuvassa olen minä tänään lempparissa pompula-villatakissa ihastuneena jälleen kerran aurinkoiseen valoilmiöön. Ne sanovat (tai Kari Tapio ainakin sanoi, heh), että myrskyn jälkeen on poutasää ja ehkä se pitää paikkansa. Ulkona aurinko paistaa siihen malliin ja lumet ovat sulaneet, että voisi luulla olevan huhtikuu. Mutta kohtahan se toisaalta on jo. Talvet ovat nykyään aika lyhyitä.

Myrskyisää on myös ollut kotona. Nimittäin vähän viipynyt remontti on alkanut kämpän toisessa huoneessa. Mä olen tästä myrskystä vaan innoissani. Ei haittaa että on vähän tapettiyskinyt, saanut tapettia kynsieni alle ja repinyt kynteni muutenkin olemattomiksi ja potkaissut varpaani imuriin, niin että se oli seuraavanakin päivänä kipeä ja onnuin (yksikin varvas on merkittävä - sen tajuaa viimeistään silloin kun jotain sattuu). Varvas on parantunut, kynnet kasvaa ja remppa valmistuu ehkäpä ennen joulua. Seinälle tulee sävy nimeltään serpentiini ja yhdelle seinälle eräs aika hieno tapetti. Te näette kuvia sitten valmiista lopputuloksesta (toivottavasti ei mene aivan pieleen).

P.S Lattialla oli myös Ben Whishaw keltaisessa takissaan ja valtikka kädessä. En katsonut tuota elokuvaa, mutta odotan kieli pitkällä The Hour-sarjan korkkaamista (tallennuksessa nyt eka kausi). Ben Whishaw on ihana, sarjan fiilis kiinnostaa. Parfyymi-leffa oli silti vähän korni. Varsinkin loppu. Ei se Ben nyt niin jumalainen ole.