Kävin katsomassa elokuvissa odotetun Herin. Muistin taas pitkästä aikaa miksi elokuvissa onkaan kiva käydä. Oikea elämä oikeassa todellisuudessa menee aina hetken pienessä pilvessä ja elämä tuntuu eritavalla siistiltä. Jännintä on astua iltapäivän valoon kun on ollut ihan muissa maailmoissa hämärässä elokuvasalissa. Voisihan sitä tuntua masentavaltakin elämyksen loputtua, mutta pääsääntöisesti, oli mikä elokuva tahansa, niin sitä leijuu muissa maailmoissa ainakin hetken verran ja olo tuntuu vapautuneemmalta.
Herin idea oli todella hyvä ja toteuttamisen arvoinen, mutta kaksi tuntia tälle oli ihan hippasen liikaa. Her on niin sisäänpäinkääntynyt elokuva. Hienon idean olisi voinut typistää muutamilla minuuteilla elokuvan siitä kärsimättä. Vapautununeisuuden tunteessa oli myös mukana sitä että "Jes, pääsinpä pois tästä virtuaalitunnelman täyteisestä elokuvasta".
Joaquin Phoenix taikoi itsestään sympaattisen ja surumielisen hahmon, joka kuitenkin tuntui jossain määrin etäiseltä ja kylmältä kolkossa kodissaan (maisemissa ei kyllä valittamista). Parhaita kohtauksia minusta oli käyttöjärjestelmän toimimattomuuden liittyvät epätoivon hetket, koska se toi elokuvaan vähän enemmän jännitettä suhteellisen tasaisena kulkevaan elokuvaan. Pidin elokuvassa monestakin, mutta juonen kannalta yksi epäoleellisista tykkäyksistä menee kyllä Rooney Maralle, ihan vaan koska Rooney Mara oli niii-in ihana luonnonkauniilla olemuksellaan. Harmikseni en löytänyt enempää elokuvan Rooney-kuvia. Tyttötykkäystä Rooneylle. Elokuvalle ehkäpä neljä tähteä viidestä. Oma moka, mitä olin luonut vähän suurempia odotuksia. Mutta neljä on ihan hyvä! Ja se, että elokuva vähän ahdistaakin, on vain hyvä.
We are only here briefly, and in this moment I want to allow myself joy.
Herin idea oli todella hyvä ja toteuttamisen arvoinen, mutta kaksi tuntia tälle oli ihan hippasen liikaa. Her on niin sisäänpäinkääntynyt elokuva. Hienon idean olisi voinut typistää muutamilla minuuteilla elokuvan siitä kärsimättä. Vapautununeisuuden tunteessa oli myös mukana sitä että "Jes, pääsinpä pois tästä virtuaalitunnelman täyteisestä elokuvasta".
Joaquin Phoenix taikoi itsestään sympaattisen ja surumielisen hahmon, joka kuitenkin tuntui jossain määrin etäiseltä ja kylmältä kolkossa kodissaan (maisemissa ei kyllä valittamista). Parhaita kohtauksia minusta oli käyttöjärjestelmän toimimattomuuden liittyvät epätoivon hetket, koska se toi elokuvaan vähän enemmän jännitettä suhteellisen tasaisena kulkevaan elokuvaan. Pidin elokuvassa monestakin, mutta juonen kannalta yksi epäoleellisista tykkäyksistä menee kyllä Rooney Maralle, ihan vaan koska Rooney Mara oli niii-in ihana luonnonkauniilla olemuksellaan. Harmikseni en löytänyt enempää elokuvan Rooney-kuvia. Tyttötykkäystä Rooneylle. Elokuvalle ehkäpä neljä tähteä viidestä. Oma moka, mitä olin luonut vähän suurempia odotuksia. Mutta neljä on ihan hyvä! Ja se, että elokuva vähän ahdistaakin, on vain hyvä.
We are only here briefly, and in this moment I want to allow myself joy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti