As happy as they make up their minds to be.

Voisin kertoa teille vaikka mistä, esimerkiksi siitä miltä tuntuu kun pitkästä aikaa on varannut matkan ulkomaille ja toisen ennen kuin on päässyt ensimmäisellekään.  Ihan vain ex tempore. Kuinka se tuntuu siltä kadotetulta itseltään, joka teki ennemmän asioita ex tempore ja matkusti paljon.

Mennä puutarhaan keskellä päivää. Juoda vähän siideriä, humaltua, lukea kirjaa, nauttia taas lukemisesta ja lukea kirja loppuun. Soitetaan kitaraa, hapuillaan sointuja ja sanoja mm. Wilcolta ja The Nationalilta. Improvisoidaan sanoja, nauretaan. 

Jutellaan pitkästä aikaa äidin kanssa puhelimessa sillä tavalla että puhelun jälkeen olo on hyvä. Että on puhunut siitä mikä on oikeasti tärkeää.

Voisin kertoa miltä tuntuu saada yllättävä työhaastattelukutsu arvostettuun valtion taloon kädellisen verran muiden potentiaalisten haastateltavien kanssa.

Voisin kertoa miltä tuntui kun kaaduin lattialle illalliseurueen edessä tai kuinka kaivoin lompakon kera terveyssiteen nuorelle mieskassalle ja kuinka tämä ehkä enimmäkseen huvittaa...

Ja miten iloiseksi tulen kun kuulen tarinoita erään nuoren parin roadtripistä ja siitä kuinka tuleva aviomies oli pyytänyt etukäteen kositun isältä kättä. Miettiä kuinka huikealta voi tuntua olla matkalla toisella ympäri maailmaa ja tämä vielä. Hääjuhlia odotellessa. Kaipaan juhlia, onnellisia juhlia.

Ja kun juhannusaattona, vuoden valoisimpana päivänä, iski hämäryys sytytin minä onnellisena kynttilät ja nautin kesäsateen tunnelmasta. Juhannuksena saa sataa. En olisi makkaraa grillannutkaan.

Elämä on aika onnellista kaiken tämän kaaoksenkin keskellä. Kun päättää niin. Monissa yhteyksissä on lukenut, että kun kirjoittaa unelmansa ylös, niin ne saattavat helpommin toteutua. Siinä yhteydessä joku oli toivonut isoa maatilaa hevosineen... mutta koska siihen oli vielä matkaa, niin hän oli alkanut ottaa ratsastustunteja maatilalla. Ehkä onnellisuudessa on kyse juuri tästä. Näkee pienissä pirstaleissa omaa unelmaansa.