Eläintilalta matka jatkui vielä...
Keltaiselle talolle! Olen joskus kauan sitten jossain sisustuslehdessä(?) törmännyt juttuun tästä. Keltainen talo on sympaattinen majapaikka, kahvila, myymälä. Kahvin voi juoda pihalla ja se maksaa 2 euroa ja saa santsata niin paljon kuin haluaa sillä hinnalla, sanoi kiva tyttö kassalla. Täytyy nyt myöntää, että aika idyllistä. Mietin, että nuo valkoiset pyykit ovat varmasti tuossa aina pitämässä yllä ihanaa imagoa ja mäyräkoiratkin tulivat tuohon imagon vuoksi. Ei vaan. :)
En kuitenkaan jaksanut ja viitsinyt santsata, ettei tulisi niin helposti matkapissahätä. Vaikka se tulee joka tapauksessa, en tiedä mikä se juttu on..
Myynnissä oli vaikka mitä sisustusjuttuja ja ruokajuttuja. Omaan makuuni kuitenkin enimmäkseen melko maalaisromanttisia asioita. Omenasiideri lähti kotituliaisiksi kuitenkin. Se on valmistettu Ahvenanmaan ompuista ja Ahvenanmaalla, mutta osittain valmistettu Keltaisessa talossa. Siiderin olisi kyllä voinut nauttia paikanpäälläkin, sillä siinä oli prosentteja vain 0,2. Ai vitsit kun olikin hyvää siideriä.
Keltainen talo on rauniokirkon ja kukkakaalipellon kupeessa. Tuo rauniokirkko on meidän vastine Kreikan raunioille! Kirkko on peräisin 1500-luvulta, joten vanha..ja upea. Kirkossa ei nykyään ole siis ikkunoita eikä kattoa, mutta siellä järjestetään joskus tapahtumia. Mietin, että tuo olisi mahtava häille, jos haluaisi kirkkohäät. Persoonallinen. Ja ainakin riittäisi luonnonvaloa kuvaukseen. Joku saisi pidellä sateenvarjoa, papille kanssa.
Peltoja, lehmiä! Elokuu on parasta aikaa ehkä ajella autolla.
Matka jatkui vielä viinitilalle! En ollut ikinä käynyt viinitilalla, halusin käydä viinitilalla! En edes ollut perehtynyt siihen, että Suomessakin on viinitiloja. Tuo on kai aika maineikas ja suosittu viinitila. Sinne oli tullut bussilastillinen porukkaa ja viinimyymälässä olikin jonoa.... vaikka tyhjinkin käsin olisi voinut lähteä, niin oli kivempi ettei tarvinnut lähteä ja mukaan lähtikin:
Tuollainen valkoherukkaviini. Tarjolla oli siis mm. mustaherukkaa ja makeina, puolimakeina...tämä lähti, koska lappu kertoi että KUIVA ja valkoherukkakin ehkä parempi kuin mustaherukka. Kotona tulikin juotua eilen koko pullo. Se oli yllättävän hyvää! Kuivaa ja kirpeää.
Matkalla tuli käytyä myös isolla kirpputorilla, mutta en oikein taaskaan viihtynyt siellä. Ehkä liian iso ja hankala. Kaikilla tuntui olevan vielä isot kärryt tehden kirpputorista ahtaan, ja pienet tyypit juoksivat ja kiljuivat ja mulle tuli vain mieleen Hullut päivät. Eikä siellä ollut mitään hyvää, taaskaan. Paitsi tietenkin se ainoa kiinnostava oli laputon. Ja ihanat vanhat huonekalut eivät sopineet budjettiin. No tulipa käytyä :) Kirpputorit ovat silti aina erittäin kiva asia. Aina vain ei voi olla hyvä kirppis-flow ja -tuuri!