Valokuvauksen opiskelusta.

Taas olisi se aika vuodesta hakeutua opiskelemaan esimerkiksi valokuvausta. Minulle tekee tavallaan vähän tiukkaa olla tekemättä ennakkotehtäviä ja lähettää, koska olen joka kerta kokenut sen miellyttäväksi asiaksi. Ja katsottuani taas tänä vuonna ennakkotehtäviä innostuin ja tekisi mieli toteuttaa ja  lähettää. En ole ikinä ajatellut että "Hyh, eipä huvita yhtään ja tässä on asia josta pitää suoriutua äkkiä" ja jos ne tehtävät ei innostuta yhtään, niin odotapas pääsykokeita mikäli niihin pääset. Ja itse opiskelua. Pieni kipinä kai pitäisi olla jo tehtävien teossa :) Toki jotkut tehtävät ovat saaneet hetkeksi harmaita hiuksia, kun en ole heti keksinyt miten toteuttaa. Kuitenkin olen nähnyt ne tehtävät sellaisena positiivisena haasteena ja kaikki se valokuvien tulostuttaminen ja portfolion kasaaminen on ollut terapeuttista. Ja se voisi olla taas kerran. 

 Olen myös päässytkin muutaman sadan hakijan joukosta pääsykokeisiin, mutta siellä kokeissa se onkin sitten tyssännyt ja en ole ollut ihan niin luova ja taiteellinen kuin mitä olisin voinut olla. Hektinen aikataulu vieraissa ympyröissä on tuottanut hätäratkaisuja. Se on eri asia kuitenkin miettiä rauhassa kotiympyröissä ja toteuttaa pikkuhiljaa kuin saada valmiit kuvat aikaan parissa tunnissa. Ja ehkä en täysin epäonnistunut, vain harva kuitenkin pääsi jatkoon ja erottuminen voi olla joskus sattumankauppaa. Niillä kuvausvalinnoilla olisi voinut päästä jonain toisena vuonna. Mutta ehkä olisi pitänyt myös vain olla hieman luovempi olosuhteista huolimatta.

Tänä vuonna en kuitenkaan hae eli en pääse näyttämään kynsiäni ja olemaan vähän parempi. Opiskelen nyt toisaalla ja elämä on tällä hetkellä täällä ja muuttaminen kauemmas ei oikein tulisi kyseeseen. Mä kyllä niin voisin muuttaakin sinne, mutta en vain nyt. 

Kuitenkin, ainakin minulla on nostalgisoinnit vanhojen ennakkotehtävien ja pääsykokeiden parista ja olen kai tavallaan tyytyväinen siihen, että minussa on nähty potentiaalia ainakin hetken verran.

Olen myös tosin opiskellutkin jo valokuvausta, mutta jatko-opiskeluihin olen hakeutunut sen vuoksi, että minusta valokuvauksessa voisi oppia aina jotain uutta, pääsisi toteuttamaan itseään vielä enemmän ja eri tavoin -tehtävänannot toisivat pakollista haastetta, ja valokuvauksen teoria -sen taiteellinen puoli- ja opiskelu pienessä tiiviissä ryhmässä olisi kiehtovaa. Opiskelisin valokuvausta, koska sille on paikka sydämessäni ja opiskelisin sitä mieluummin kuin montaa muuta alaa.

Mutta onneksi valokuvausta ei jatko-opinnoista huolimatta voi viedä pois sydämestä ja sitä voi kaikesta huolimatta harjoittaa.

Yllä olevassa kuvassa yksi ennakkotehtävistä, joilla pääsin kokeisiin. Toteutin valokuvan kauniina vappuaattona kolme vuotta sitten. Tehtävänannossa haaveilen. Haaveilen olevani jossain toisaalla.

Onneksi olkoon, jos sinä olet yksi muutamasta sadasta hakijasta, joka pääsee kokeisiin ja yksi niistä alle kymmenestä, joka pääsee itse kouluun!

Interiors.

Kun väsyttää ja vähän tympii, niin sisustuskuvat piristävät vähän.

October in mind.

Oletan kirjoittavani tätä blogia lähinnä itselleni (yhtäkään kommenttia ei ole näkynyt aikakausiin), mutta koska rakastan kuitenkin tämän pitämistä tavallaan, niin jatkan ja kirjoitan mielikuvitusihmisille ja itselleni (hih). Lukijoiden määrillä ei onneksi olekaan itselleni väliä, mutta musta on aina superhienoa jos löytyy lukijoita, jotka ovat vielä vuosienkin ja säätämisien jälkeen yhä siinä. :) Mutta joskus ihmiset vain jäävät matkan varrelle. That is life.

Eilisestä asti on jatkunut harmaus ja sateisuus. Minusta tuntuu lokakuiselta. Se ei siis haittaa, koska pidän syksystä aika paljon ja aurinkoa on ollut viime päivinä niin paljon, että sateelle olikin jo tilaa. Ilma raikastui ja mielikin. Pörröinen koira on myös maailman suloisin näky.

Takaiskuista ja kaikesta ikävästä huolimatta on tapahtunut paljon hyviä asioita ja olo on onnellinen.
Eikä vähiten sen vuoksi, että minulla on konkreettisesti hallussa The Nationalin keikalle liput. Lokakuun 31. odotellessa.

Musta tuntuu vähän siltä että kirjoitan ministeriöön muutamalle ihmiselle. Mulla olisi aika paljon sanottavaa ja aion kirjoittaa pirun hyvin. Aina voi ainakin yrittää vaikuttaa ja aina se puhdistaa ainakin mieltä kun pääsee kirjoittamaan. En ole ikinä kirjoittanut aiemmin, mutta nyt sen teen ja teen sen hyvin.

Tänään kuitenkin saatan poksauttaa pullon kuohuvaa. Se on parempi kuin poksauttaa verisuonensa. Pitää keskittyä niihin hyviin asioihin ja niitä on paljon.

Yksipyöräisellä polkeva mies ja elämästä muuten.

Viime aikoina olen

fiilistellyt kevättä (joka tässä hetkeksi otti vähän takapakkia, mutta josta nopeasti päästiin yli) ja juonut ensimmäiset "pussijuomat" - viiniä puutarhan rappusilla. luistinrata loskaisena ja vailla ihmisiä oli surullisen kaunis näky.

käynyt pubivisailemassa ja juomassa pitkästä aikaa Magnersin eräässä lempipaikassa ja hihkunut kun ei ollut hinta sillä välin noussut (ihan oikeasti, joissakin paikoissa noussut pintti siideriä vaivihkaan 9 euroon). ja mikä tuuri taas - arvontapalkinto meidän joukkueelle noin 20 joukkuuesta. visa oli ihan jees, vähän visainenkin tosin, joten ei lähellekään oikeata voittoa. musavideokysymyksenä näytettiin blood houd gangin Bad Touch 90-luvulta. en muistanut biisin nimeä, mutta oikea bändi tuli paperille. jännä miten nuo 90-luvun musavideot muistaa, tuli kai katsottua aika paljonkin MTV:tä ja Jyrkiä, mutta ne olivatkin väylä tutustua uuteen musiikkiin ja nähdä omia lemppareita. ei tullut netistä kuunneltua, ei...

seuraavana päivänä nähnyt pitkästä aikaa kaveriani Nooraa. tunnit vierähtivät mukavasti. kävimme kolmella kirpputorilla, mutta oli kökköä tarjontaa, vaikkakin yhden mustan Selectedin arkimekon löysin. kävimme syömässä vegesapuskaa - parasta oli chilinen kastike. muistaakseni on joskus ollut vielä herkullisempia asioita tarjolla.

pukeutunut mm. näin - musta pliseerattu hame, raitatoppi ja epäsymmetrinen lyhyt neuletakki.

syönyt kotona mm.
pizzaa ilmakuivatulla kinkulla, fetalla, kirsikkatomaatilla ja punasipulilla

leipäjuustoa mangohillolla

porkkanalla höystettyä bulguria kera pakastekaapin yrttikalaleikkeen ja voissa paistettujen vihreiden papujen

munakasta pinaatilla, kirsikkatomaateilla, raejuustolla ja sipulilla

lohikeittoa sisältäen lohen lisäksi perunaa, purjoa, palsternakkaa, lanttua, porkkanaa, koskenlaskijaa, tilliä

löytänyt kirpputorilta edullisesti mm. nämä neljä asiaa. vedettävä tiikeriankka-kello maksoi muistaakseni kaksi euroa. no alle viisi euroa kuitenkin.

ja huhhuh, siinäpä oli. vielä, asioita joita olen nähnyt:

- söpön pariskunnan, jonka toinen osapuoli (nainen) halusi tutustua erääseen teepaikkaan ja huuteli meidän pihalle siihen liittyvää, mutta mies oli vain "Ei kultaseni, haluaisin vain kävellä" sellaisella hurmaavalla elokuva-aksentilla, mutta nainen vain pinkoi kohti uutta paikkaa sanoen "Mutta kun minä vähän haluaisin nähdä". mies vielä yritti vähän, mutta taisi lähteä perään. hänen onnekseen paikka ei mahdollisesti ollut auki... tämä oli niin absurdia ja kuin suoraan jostain vanhasta suomifilmistä sijoittuen tähän päivään ja meidän pihapiiriin

- yksipyöräisellä polkevan - polki yhtäkkiä vain ohitse arkisena maanantaipäivänä keskustassa ja se tuntui sillä hetkellä absurdilta ja hymyilyttävältä

Mitä te olette nähneet?

Still.

(ihana video)

Viime päivinä on tullut soitettua tätä biisiä yhden, toisen, kolmannen ja sadannen kerran. 

Daughterin levy If you leave ei muutenkaan vaikuta huonolta ja bändi on tutustumisen arvoinen.

Huomasin myös tänään, että The National tulee Suomeen. Tosin vasta lokakuussa, ja en osaa suunnitella noin pitkälle. Mutta luulen, että keikalle voisi löytyä kolo ja luulen, että liput on ostettava. Ennen kuin harmittaa.

Solen skiner.

Kuvia viikon sisältä, kaikki kännykällä. Kännykkä on lähes aina tavoitettavissa, joten sillä on niin helppo ottaa tilannekuvia ja muita kuvia, kun ei jaksa kaivaa järkkäriä laatikosta.

Viime aikoina aurinko on paistanut varmaan yhteensä enemmän kuin viime vuonna. No, tosi paljon kuitenkin. Se on huippua se.

En ole oikeastaan tehnyt mitään ihmeellistä, paitsi tutustunut uuteen otukseen, katsellut muutaman elokuvan (Ystävät hämärän jälkeen, Annie Hall, Polkupyörävaras...), katsonut viikon tv:n kohokohdan: Hyvät ja huonot uutiset (katsottehan tekin?), tehnyt tortilloja ja syönyt parhainta perunagratiinia ikinä kera hyvän salaatin, yrittänyt vähän taas lukea koska mulla olisi kuitenkin paljon mieluista ja kiinnostavaa luettavaa odottamassa ja olen aina lueskellut vähän enemmän kuin nyt olen, olen kävellyt jäällä ja melkein lumisokaistunut, käynyt kiertelemässä parit kaupat ja ostanut uuden korun, varannut kirppispöydän, viimeistellyt portfoliosivustoa, jutellut äidin kanssa puhelimessa ja ollut vähän "mökkihöperöitynytkin". Niin ja olen nähnyt unta mm. vuoristoradasta.

Koiraihminen.

Tässä lyhyen ajan sisällä elämä on muuttunut vähän, koska kotoa löytyy tälläinen otus. Pitkällisen harkinnan, tutkiskelun ja pienoisen etsinnän jälkeen onnisti, lopulta vähän pikemmin kuin kuvittelikaan.

Siis, olen nykyään koiraihminen. Pikkuhiljaa alkaa tottua siihen, että kotona on tepsutteleva ja huomiota keräävä tyyppi. Tyyppi, joka on suurimmaksi osaksi suloinen ja hiljainen ja kiltisti käyttäytyvä, mutta saattaa yhtenä hetkenä saada hepulin ja viuhahtaa huoneesta toiseen rakettina.

Ihan siistiä katsella maailmaa vähän matalammasta näkökulmasta ja ihan siistiä näyttää tuolle tyypille kohta vähän enemmän uusia kulmia. Onneksi tulee kesä.

Halloumi-salaatti.

Lempparissa ruotsalaisessa blogissa oli resepti niin herkulliseen salaattiin ja sen kastikkeseen, että päätin tarttua tuumasta toimeen ja tehdä itsekin. Oikeastaan jos ainesosana on halloumi, ei voi mennä pieleen. Rakastan halloumia. Ohjeessa joka sisälsi seesaminsiemenissä pyöriteltyä ja paistettua halloumia oli uutta mulle ja siitäpä innostuin.

Mutta ensin kastike ja maustumaan jääkaappiin! Käytin tämän kohutun kreikkalaisen partanaaman turkkilaista jugurttia. Ainesmäärä ihan salaatin määrän mukaan, itse laitoin jotain 300-400 grammaa.

Sekaan puristin limen mehua.

Tuoretta minttua. Mintun lehdet hakataan veitsellä silpuksi. Lisätään jugurttiin.

Lisätään joukkoon hunajaa oman maun mukaan. Ja suolaa sekä pippuria. Sekoitetaan kastiketta ja maistetaan ja maustetaan sopivaksi. Jääkaappiin odottamaan salaattia.

Salaatti tehdään mistä ikinä haluaakaan, mutta suosittelen varsinkin tuota paneroitua halloumia. Siitä tuli  nannaa. Pilko halloumi. Riko kippoon kananmuna, toiseen kippoon seesaminsiemeniä. Pyörittele halloumeja ensin kananmunassa ja sitten seesaminsiemenissä ja paista öljyssä pannulla, niin että halloumit saavat vähän väriä. Itselle tämä halloumivaihe oli viimeisin, jotta halloumit eivät olisi nahistuneet aivan ja olivat vielä vähän lämpimiä syödessä.

Tähän salaattiin tuli lisäksi: friseesalaattia, superkirsikkatomaatteja, avokadoa, paistettua punasipulia ja oranssia paprikaa.

Nauti minttujugurttikastikkeen kera. Tämä salaatti sai kehuja itseni lisäksi kolmelta muulta syöjältä, joten etköhän uskalla kokeilla sinäkin.

P.S Tuo kastike toimii muuten varmasti myös esimerkiksi kasvis-/lihapyöryköiden kera!