En tiedä olenko erityisemmin juhannus-ihminen, kuten en ole oikeastaan vappu- tai uv-ihminenkään. Tykkään kyllä juhlia, mutta nämä ovat yleensä sellaisia örveltämispäiviä tai on pakko tehdä jotain, koska on vain sellainen päivä kun kaikki tekee jotain. Mulle ei ole mikään pakko tehdä mitään ja voisin viettää kotijuhannuksenkin. Kaupunki ainakin ehkä vähän hiljentyy ja on silloin vähän parempi. Haluaisin kyllä mökille, mutta haluaisin minä tahansa viikonloppuna. Ja toisaalta, pääsen kyllä nytkin mökille, kaupunkimökille. Saan kaupunkijuhannuksen ja saan mökkeilyn. Ja juhannushan täytyy nyt viettää joka tapauksessa tavalla tai toisella, koska sellainen päivä on kalenteriin merkitty. Lapsena mulla oli tapana laittaa kukkia tyynyn alle. En muista näinkö kenestäkään unia. En varmaan olekaan menossa naimisiin. Voisin laittaa nytkin kukkia, mutta vain siksi koska on kiva haaste löytää seitsemän tai yhdeksän erilaista kukkaa. Eikä mulla juhannusta vastaan oikeastaan mitään ole, kun muistaa sen perimmäisen tarkoituksen - Suomen kesän ja luonnon kauneuden ylistämisen. Vasta sitten on ehkä lupa ottaa vaikka sitä viiniä - ilman että tarvitsee örveltää ja sammua. ;)
Mutta palataan ajassa taaksepäin. Saimme viime vuonna tarjouksen lähteä mukaan parin yön saaristoreissulle, kahdeksi yöksi Nauvoon, eikä siitä voinut kieltäytyä. Oli hienoa, mutta ehkä saaresta olisi voinut saada enemmän irti jonain muuna ajankohtana. Nyt telttailijat ja juhannusbileet rajoittivat alueella liikkumista jonkin verran. Juhannuspäivän jälkeisenä päivänä, ennen kotimatkalle lähtöä pääsimme kuitenkin meren rannalle katselemaan vähän enemmän äärettömyyksiin. Aamu oli harmaa ja ehkä vähän kolea ja roskia oli. Juhlat olivat loppu ja suurin osa suomalaisista olivat jo lähteneet. Japanilaiset pelasivat koripalloa, soittivat ukulelea ja lauloivat.
Juhannusaatto oli säältään hyvin aurinkoinen ja lämmin, juhannuspäivä sateinen ja suunniteltu pyörän vuokraus jäi sitten. Kävimme autolla ajelemassa kuitenkin Korppooseen. Mulla on kuitenkin jäänyt haaveeksi lähteä joskus pyöräilemään Saariston rengastietä. Itse asiassa pienenä haaveena olisi muuttaa Turkuun, ja olla lähempänä mahdollisuuksia. Uskoisin sopeutuvani Turkuun mainiosti, ja onhan sitä pari yritystäkin ollut. Ja ennen tänne muuttoa myös arvoin muutanko tänne vai Turkuun. Nyt olen täällä, mutta ainahan on mahdollisuus molempiin, ja sepä vasta kutkuttavaa on. Mutta voi olla, että se jää vain pieneksi haaveeksi, ja sekin on ihan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti