Lauantai.

Viime lauantai oli super. Sadetta lupailevana päivänä sain vieraaksi isän ja vaimonsa. Ihan ensimmäistä kertaa oikeastaan. Mun isä on aika kova matkustamaan, mutta onneksi se pääsi tännekin kerrankin. Tarjosin kahvin lisäksi minikarjalanpiirakoita itsetehdyllä munavoilla sekä kaupan Daim-moussekakkua, jota voin lämpimästi suositella, jos sellaiseen törmäätte kaupan pakasteosastolla.

Kävin toista kertaa elämäni aikana minigolfaamassa. Ensimmäinen kerta oli ihan positiivinen kokemus, joten mikseipä toiste. Ja kun isä taitaa olla siihen hurahtanut. No, sanomatta selvää, että kuka siis voitti ja kuka hävisi. Ei mennyt aivan huonosti ja tein muutaman ässälyönnin, mutta.... Minigolfradalle päästyä oli jo tippunut sääennusteen lupaamat kirjaimelliset pari pisaraa ja aurinko tuli kunnolla esiin. Samoin myös porukkaa tuli hännille, erityisen paljon paidattomia miehiä ja yksi Jeesus. Minigolfailu on ihan hauskaa, mutta siihen kannattaa myös varata aikaa, sillä radalla on 18 erilaista osuutta. Välissä voi huilia ja nauttia omasta eväästä tai hakea kioskilta.

Sittenpä kutsui Palatsi ja Palatsin terassi, johon ihastuin jo edellisenä päivänä sillä harvassa ovat sellaiset viihtyisät terassit hyvällä sijainnilla. (yksi parhaista Suomen terasseista sijaitsee Turussa Koulun sisäpihalla)

Sitten näytin puistoa ja tuli huomattua että siellä oleva linna oli auki ja siellä oli pop up art-taidenäyttely alakerroksessa. Ei voinut vastustaa pyrähdystä. Näissä on vaan se, että kiinnostaa myös keskittyä itse rakennukseen (mikä on harvoin auki yleisölle) ja sen pintoihinkin, mutta kaikki teoksetkin olivat kiinnostavia -valitettavasti piti mennä aika vauhdikkaasti eteenpäin. Aulassa oli heti vastaanottamassa tuollainen videoinstallaatio (1. kuva) metsässä huutavasta tytöstä ja se kaikui pitkin rakennusta. Oli aika pelottava ja aavemaiseen rakennukseen hyvin sopiva kun onhan sillä verinen historiakin.

Ja sitten syömään viihtyisään ravintolaan, jossa persoonallisia ja tyylikkäitä miestarjoilijoitakin oli ihanaa seurata. Päädyin ottamaan foccacciaa ja kanaa (jota syön ehkä kerran vuodessa), mikä oli ihan ok. Juurikin vain ok, ja annoksen sai itse järjestellellä helpommin syötäväksi (which sucks), mutta ravintolaelämys oli muuten niin kiva ja viinikin hyvää, oli nälkäkin, joten ei se niin vakavaa.

Kotiin palasin illalla hyvällä mielellä ja upeassa säässä. Kuvaten näköjään puuta ja varista.

Kotona oli yksi tälläinen.

Myöhemmin tuli käveltyä vielä leppeässä kesäsäässä baariin...tai terassille. Terassilla oli keskellä yötä niin lämmin topissa ja syreenit tuoksuivat vieressä, että ei sitä olisi voinutkaan parempaan paikkaan siirtyä. Niitä hetkiä "vähän kun ois ulkomailla". Välillä ei tarvitse mennä kauas löytääkseen ympäriltään ihania asioita ja mulle lauantai erityisesti oli rakkaudesta kotikaupunkiin-päivä. Ja oli ihanaa, että sain jakaa päiväni niin monen ihanan kanssa.