Marraskuun sade lankesi valottomille kaduille. Lätäköt kiilsivät Hämeenkadulla, autot roiskuttivat kuraa jaloilleni. Seisoin kerran puoli tuntia liikennevaloissa Stockmannin kohdalla enkä päässyt risteyksestä yli. Tuli päiviä jolloin en poistunut asunnostani, kuuntelin jostain siihen mielentilaan löytämääni Joy Divisionia ja katselin Ian Curtisin valokuvia ja kuvittelin olevani samassa jamassa kuin hän, yhtä spastisen lukossa; Manchesterin Hulmessa saman helvetillisen synkän kirkontornin juurella joka teki Ian Curtisista lopun.
[Juha Itkonen: Hetken hohtava valo]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti