Basilika elää vielä, vaikka on pari kertaa kuollutkin. Ai että mä pidän tälläisistä kasveista. Sinnikkäistä. Ehkä se välillä vain pahastuu, kun siitä ei jatkuvasti irroita lehtiä syödäkseen niitä.
Muistan välillä tehdä espressoakin, vaikka pieni hommahan siinä on yhden pienen kupillisen vuoksi. Ne kupit ovat kyllä söpöjä - vähän kuin olisi 4-vuotias ja leikkisi kotia. Joskus teen cappuccinoa, mutta useimmiten keitän tavallisella keittimellä ihan tavallista tummapaahtoista kahvia. Saatiin Juhlamokka-paketti, mutta kieleni ei hyväksynyt enää sen kitkeryyttä, joten en suostunut juomaan pakettia loppuun. Luulen, että jos olisin jossain missä ei olisi muuta vaihtoehtoa, niin nielisin. Tai siirtyisin tee-kastiin. Mutta tee merkitsee mulle jotain erilaista. Teetä kuuluu juoda huopaan käärityneenä syysiltana ja se juoma käskee "Calm down", kun kahvista taas saan energiabuustauksen. Joten kahvi - tummapaahtoisena ja mustana. Black as midnight on a moonless night.
Nyt on tavallaan syksy ja kesä. Näkeehän sen taivaskuvasta - luonto on kahtiajakautunut persoona. Itse haluan nähdä puolitäydessä lasissa syksyn. Omenoiden tuoksut, keltaiset lehdet, kirpeä sää ja koska olen kuitenkin kaikkein eniten syksy-ihminen. Tänä kesänä en jaksanut oikein edes kesähepeniä. Ostan tänään ehkä syksynvärisen sadetakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti