Matias oli tavallinen orava. Tykkäsi hyppiä männyn oksilta toisille, pudotella käpyjä, leikkiä piilosta koirien kanssa. Eräänä päivänä äiti hämmensi keittoa perheelleen. "Kuudeksi kotiin", äiti vielä muistutti. Päivällisajasta oli kulunut jo yksi, kaksi, kolme, neljä, kymmenen, yksitoista, viisitoista, kolmekymmentä, sataviisikymmentäkaksi tuntia. Mutta Matias oli poissa. Kippo jäähtynyttä keittoa odotti mäntyisellä ruokapöydällä. Äiti aavisti pahimman. Matias ei ikinä palannut kotiin, koska Matias makaa tässä. Aika hyppiä, aika kuolla.
Minä seison tässä elossa. Matias makaa tässä kuolleena. Kylmänharmaa asfaltti paistaa Matiaksen läpi.
Matias ansaitsisi tulla haudatuksi edes lehtipetiin. Kävelin silti vain ohi.
:(
VastaaPoista