Ihana kampanja, jonka ideana on siis, että pitäisi välittää vähän enemmän! Se on lähtenyt liikkeelle tästä tapauksesta. Tästä on kirjoitettu myös mm. täällä ja täällä.
Välittäminen ei kuitenkaan tarkoita vain sitä, että autat hätätilanteessa, vaan välittää voi niin monin pienin tavoin.
Toisinaan sitä voi olla hajamielinen ja ajattelematon, ei kai sitä keneltäkään 100 % havainnointia ja täydellisyyttä odoteta. Mutta jos huomaat, etkä silti välitä, niin olisi syytä kai mennä itseensä.
Tässä taannoin kohtasin omakotitalolähiössä keskellä asvalttista autotietä miehen ja rikkoutuneet lasit. Mies oli sekava - joko onnettomuudesta tai kaatunut siksi, että oli sekava. Joka tapauksessa autoja oli pysähtynyt, kävelijöitä oli pysähtynyt ja puhelimella soitettiin. Olisimme voineet jäädä vielä seisomaan, mutta apua hälyteettiin ja katsomoa riitti. Oli hyvä mieli välittämisestä, ja vielä kauan pohdin ja toivoin, että hänelle ei mitään pahoja vammoja jäänyt. Tai että joku autoilija ei ajanut hänen päälleen ja ajanut ohi! Voi myös toki olla, että tällä kertaa autoilija pysähtyi ja jos näin, niin mahtavaa.
Toki sitten on näitä ylpeitä tapauksia... näin naisen kerran kaatuneen liukkaalla kelillä. Kävelin siitä vierestä ja kysyin, että onko kaikki hyvin, mutta en saanut vastausta, vaikka hänelle ei niin pahasti käynyt kuitenkaan, että puhekyky olisi kadonnut. Mielestäni myös liian itseestänselvästi ei saa suhtautua siihen, että joku pysähtyy ja kysyy, koska näinhän ei tosiaan aina käy. Olisi hän mielestäni voinut sanoa edes jotain. Vaikka "Kiitos, ei tässä mitään"..tai "En tiedä..." Ehkä tämä joissakin ihmisissä ruokkii sitä välinpitämättömyyttä ja ajatustapaa, että saavat ihmiset keskenään pärjätä?
Silläkin tavalla voi olla välinpitämätön, että huomaa, että toinen on ihan eksyksissä, mutta ei edes halua yrittää neuvoa oikeaan paikkaan, vaikka edessä olisi tietokone ja netti, eikä muita asiakkaita. Olin myöhästyä hammaslääkäriltä oikeaan paikkaan juuri tämän eksymisen takia ja kohtasin välinpitämättömän tädin, jolla ei ollut muuta tokaistavaa kuin se, että "Ei ole täällä", vaikka jos pelisilmää olisi ollut, hän olisi tajunnut että tuolla on kiire ja harmittelevan kun hän on eksynyt väärään taloon, mutta yritän edes auttaa. Onneksi samasta rakennuksesta löysin kuitenkin ystävällisen pojan, joka neuvoi oikeaan paikkaan, eikä hän kokenut neuvomista ongelmana. Pystyin siinä hieman naureskelemaan erehtymistäni ja lopulta ehdin lähes juurijajuuri oikeaan paikkaan!
Arjessa voi olla vähemmän välinpitämätön esimerkiksi näin:
1 Jos näet jonkun tulevan ihan perässäsi kauppaan tai kaupasta, pidä hänelle ovea auki.
2 Jos kaupassa lyhyt ihminen kurottaa jotain, johon hän ei selvästikään yletä, voit ojentaa hänelle jos itse yletyt.
3 Kirpputorilla tavarat helposti liikkuvat pöydistä toisiin. Itse tiedän pöydän pari kertaa omistaneena tämän. Asiakkaiden vuoksi toki. Itse haluan kunnioittaa pöytien omistajia viemällä ne tavarat, joita en sittenkään ehkä huoli, takaisin paikoilleen. Minulle se on itsestäänselvyys, koska kirpputori ei ole kuitenkaan kauppa. Mutta kaupassakin pyrin viemään takaisin oikeille paikoille, vaikka olisin sovittanut useitakin vaatekappaleita.
4 Kassaihmiselle voi ihan hyvin sanoa hei tai moi ja kiitos. Miksi ei sanoisi? Itsepalvelukassoille ei tarvitse varmasti niin sanoa, mutta kassaihmiset ovat ihmisiä ja on luonnollisempaa sanoa hei kuin ei sanoa yhtään mitään edessä olevalle ihmiselle, joka auttaa kuitenkin sinua saamaan tuikitarpeet ostoksesi. Samoin voi sanoa ovimiehelle. Baarimikolle. Tarjoilijalle. Kelle tahansa, joka sinua palvelee. Ei sen palkan tarvitse olla ainoa kiitos työntekijälle.
5 Kaupassa takana seisovalle asiakkaalle voi laittaa kapulan ja tehdä mahdollisesti vähän tilaa, että hän ehtii laittamaan omiaan ostoksiaan.
6 Bussissa ei saa istua käytäväpaikalla kuin siinä tapauksessa, että bussi on puolityhjä. Harkintaa voi muutenkin käyttää. Mikäli ei halua ikkunapaikalle siitä syystä, että on jäämässä pian pois, voi tarjota ikkunapaikkaa istujalle. Bussiin astuessa mielestäni ei tarvitse mennä ikäjärjestyksessä (nuorimmat menevät kuitenkin yleensä taakse ja vanhukset useimmiten jäävät eteen) kunhan ei rynni ja paikan antaa vanhukselle tai huonokuntoiselle, mikäli bussi on täynnä! Kerran bussikuski tokaisi kun en päästänyt takana olevaa vanhusta ensin, mutta niinkin on myös käynyt, että joku pappa viittoo, että "Mene vaan ensin", vaikka olen odottanut hänen menoaan ensin...mietin, että käyköhän se bussikuskille, etten vaan loukkaa ketään.
7 Käyttää sitten pyörää, mopoa, autoa tai jalkoja, niin voi kunnioittaa muita liikkujia noudattamalla järkeenkäypiä lakeja. En omista ajokorttia, ja pyöräkoulua ei käydä, joten minulla ei ole ollut sitä etua mitä autoilevilla pyöräilijöillä, joten olen erikseen opetellut joitakin pikkukikkasääntöjä. En vieläkään ole 100 % varma, paitsi siitä, että pyöräillä ei saa paikoissa joissa ei ole erikseen merkitty pyörätietä. Autotiellä pyöräily ei ole ongelma. Tai taluttaminen epävarmoissa paikoissa. Kävelijänä ja ulkoiluttajana välillä risoo kun aikuiset miehet tai naisetkin pyöräilevät kävelytiellä vaikka vieressä olisi pyörätie. Tai se autotie.
8 Aivan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen varsinkaan ventovieraille. Joillakin ihmisillä on järjetön tapa kailottaa omia näkemyksiään, niitä negatiivisia tietämättä tai välittämättä, miksi joku toinen tekisi niinkuin tekisi. Vastaavasti itse en huutele kaikkitietävänä näille jalkakäytävillä pyöräilijöille. Ei mun tarvitse yksille pyöräilijöille huutaa, sillä he ehkä tietävät mitä tekevät, eikä mun tarvitse nostaa itseäni ääneen sanottuna jalustalle. Voin nostaa itseni mielessä. Toisaalta olen sitä tyyppiä, että haluan nostaa kissan pöydälle enkä hautoa, mutta en ala vieraita ihmisiä käskyttämään.
9 Jos tuttavallasi tai kaverillasi on isohko elämänmuutos hyvässä tai pahassa, on kohteliasta jollain tapaa osoittaa kiinnostusta vaikka se asia ei muuten ole sydäntä lähelläsi. Osata eläytyä toisen erilaisempaan arkeen on tietyllä tapaa niin hienoa. Esimerkiksi mun äidillä oli kerran miesystävä, mutta koska hänen ystävällä oli epäonnea miesasioissa, niin yhtäkkiä tästä ystävästä tuli katkera ja hän piti taukoa ystävyydessä. Aikuiset ihmiset.... On myös tietyllä tapaa sivistystä osoittaa kiinnostusta sellaisiinkin asioihin, jotka eivät itseä suunnattomasti kiinnosta, mutta haluaa tietää silti niistä jotain. Vaikka vain siksi, että se ystävä on kiinnostunut asiasta tai se liittyy hänen elämään. Yksi esimerkki tässä on se, että koira on ollut tosi iso juttu ja muutos mulle, mutta todella monet ihmiset eivät ole puhuneet halkaistuakaan sanaa mainitessani ensimmäisen kerran asiasta. Sanoneet esimerkiksi, että "Ihanaa, että haaveesi toteutui" tms. tai kysyneet esimerksi vaikka vain nimeä. Eihän sitä itseään tarvitse muuttaa koiraihmiseksi voidakseen kysyä. Vain siksi ehkä, koska eivät ole koiraihmisiä tai eivät ajattele sitä sillä tavalla isona asiana (elleivät ole kateellisia). Se tuntuu vähän siltä kuin kotiin olisi tullut vain uusi sohva. Pääasia on tietty, että itse en ajattele sillä tavalla ja eläytyjiä ja innostujiakin riittää.
Pointti oli kuitenkin se, että ei sun tarvitse olla fyysikko kysyäksesi vaikka fyysikolta, että millainen hänen työpäivänsä oli. Ei sun tarvitse ymmärtää yksityiskohtaisia asioita, mutta samalla tavalla hänkin voi sanoa, että hyvä, koska kaikki meni putkeen tai huono, koska mikään ei mennyt putkeen ja työpöytä räjähti.
10 Vessakäynnin jälkeen voisi pestä kätensä. Etenkin kirjastossa. Olen todistanut sen, kun aikuinen nainen käveli kirjaston vessasta tyytyväisenä käsiään pesemättä (ja sen jälkeen kirjoja mahdollisesti hipelöimään). Olikohan hänellä vesiallergia?
11 Kirjastonkirjaa ei tarvitse taittaa hiirenkorville. Ja merkintöjään ei tarvitse tehdä. Itseäni ei suunnattomasti haittaa ne korvat, mutta kun se kirja ei ole oma, niin miksi suhtautuisin siihen kuin omaan? Tosin en omaankaan taittelisi.
Nämä lähtevät helposti rönsyämään pieniinkin juttuihin, jotka ovat kaukana sellaisesta auttamisesta hädän keskellä-tapauksesta. Näissä helposti kuulostaa saarnaajalta, jos nämä eivät ole jollekulle toiselle itsestäänselvyys. Itselle nämä ovat arjessa sellaisia asioita, joita pidän lähes automaattisesti mielessä. Vastaavasti minultakin varmasti löytyy kohtia, joissa parannettavaa riittäisi.
Pääasia on se, että tahallani en ainakaan halua olla välinpitämätön ja toivon, että kukaan ei haluaisi olla. Edes niissä pienemmissä asioissa.
Tässäpä myös haaste. Millä tavoin sinä haluat välittää arjessa? Kommentoi tai kirjoita postaus ja linkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti