Apartment story.

...koska näitä on vain niin kiva katsella. En väittäisi, että haluaisin kaiken näistä ja välillä tympii tietyt elementit. En haluaisi ainakaan tuollaisia ruosteisia ovia! Enkä Andy Warholin sitaattia. Mutta kyllä näitä ilokseen katselee....

Tällä hetkellä himoitsemisen kohteena on baaripöytä/taso (jalkatilalla) ja toisen pöydän heivaaminen jonnekin (vaikka ihan hieno onkin), se toisi lisätilaa ikkunan äärelle ja siinä voisikin olla leveät ikkunalaudat istuskelua varten ja suurelle kukkaruukulle. Haaveena olisi myös isohko pehmeä kulmasohva, jättimäinen peili koukeroisilla kehyksillä (kultaset kiitos, sillä tasapainottaisi kylmää harmaata seinää), värikäs matto kivoilla kuvioilla ja kivalla värityksellä (kelim-mattoja olen sillä silmällä katsellut), pyöreä pienehkö sohvapöytä (funkkis-tyylinen voisi olla). Bonuksena olisi myös funkkis-tyylinen matalahko lipasto tv-tasoksi ja voisi tv:kin olla vielä suurempi elokuvaelämyksiä varten. Pieni parvekekin saisi avautua pienestä keittöstä, mutta onneksi edes ikkunan saa kunnolla auki ja sen äärellä voi istua. Makuuhuone kaipaa myös pientä pintaremonttia uuden ihanan tapetin muodossa. Taulujakin pitäisi seinälle saada. Kyllähän näitä aina keksii. Mielestäni nämä ovat vain positiivisia pieniä haaveita, jotka joskus ovat mahdollista ehkä toteuttaakin. Kivempi ettei kaikkia kerralla, jotta on haaveiltavaa. Että ei olisi valmista.

A berry pie.

Tein tänä iltana tälläistä superherkullista marjapiirasta, joka onnistui siis yli odotusten ja siksi ansaitsee super-tittelin.

Tein ohjeen tällä reseptillä, tosin ohjeen marjojen sijasta käytin neljän marjan seosta (mustikkaa, mansikkaa, mustaherukkaa ja vadelmaa) ehkä n. 3,5 dl:lla ja sekin määrä oli vallan riittoisa! Tuoreet marjat on nyt vielä ainakin aika kalliita eikä välttämättä kotimaisia, joten paras diili tuli pakastealtaasta... täytyy käydä kyttäilemässä torilta vähän myöhemmin. Niin ja tämän voisi ehdottomasti tehdä myös kirsikoistakin. Mistä vain. Parasta syömisen jälkeen on, että muut raaka-aineet löytyvät yleensä kaapeista ja piiras on niiiiin helppo tehdä. Helpompaa olisi vain käyttää valmistaikinaa, mutta kivempaa on tehdä itse.

Kun marjat heittää piirakkaan pakastimesta suoraan, niin täytyy varautua siihen, että nestettä irtoaa ja parhaiten piiraspalasen saa varmasti ehjänä esimerkiksi seuraavana päivänä kun se on vähän hyytynyt. Mutta kukapa voisi vastustaa piiraan syömistä uunituoreena ja vaniljajäätelön kera. Muruseos on muuten aika must ja sen voi tehdä (kuten pohjankin) ihan tavallisesta rypsiöljystäkin! Joskus näkee ohjeita, joissa käytetään perunajauhojakin, mutta itse tein jonain kertana sillä kämmin. Vehnäjauholla ei ainakaan epäonnistunut. Ja uunin alataso..muista se. Nimim. kaikki yleensä keskitasolla.

Lauantai.

Viime lauantai oli super. Sadetta lupailevana päivänä sain vieraaksi isän ja vaimonsa. Ihan ensimmäistä kertaa oikeastaan. Mun isä on aika kova matkustamaan, mutta onneksi se pääsi tännekin kerrankin. Tarjosin kahvin lisäksi minikarjalanpiirakoita itsetehdyllä munavoilla sekä kaupan Daim-moussekakkua, jota voin lämpimästi suositella, jos sellaiseen törmäätte kaupan pakasteosastolla.

Kävin toista kertaa elämäni aikana minigolfaamassa. Ensimmäinen kerta oli ihan positiivinen kokemus, joten mikseipä toiste. Ja kun isä taitaa olla siihen hurahtanut. No, sanomatta selvää, että kuka siis voitti ja kuka hävisi. Ei mennyt aivan huonosti ja tein muutaman ässälyönnin, mutta.... Minigolfradalle päästyä oli jo tippunut sääennusteen lupaamat kirjaimelliset pari pisaraa ja aurinko tuli kunnolla esiin. Samoin myös porukkaa tuli hännille, erityisen paljon paidattomia miehiä ja yksi Jeesus. Minigolfailu on ihan hauskaa, mutta siihen kannattaa myös varata aikaa, sillä radalla on 18 erilaista osuutta. Välissä voi huilia ja nauttia omasta eväästä tai hakea kioskilta.

Sittenpä kutsui Palatsi ja Palatsin terassi, johon ihastuin jo edellisenä päivänä sillä harvassa ovat sellaiset viihtyisät terassit hyvällä sijainnilla. (yksi parhaista Suomen terasseista sijaitsee Turussa Koulun sisäpihalla)

Sitten näytin puistoa ja tuli huomattua että siellä oleva linna oli auki ja siellä oli pop up art-taidenäyttely alakerroksessa. Ei voinut vastustaa pyrähdystä. Näissä on vaan se, että kiinnostaa myös keskittyä itse rakennukseen (mikä on harvoin auki yleisölle) ja sen pintoihinkin, mutta kaikki teoksetkin olivat kiinnostavia -valitettavasti piti mennä aika vauhdikkaasti eteenpäin. Aulassa oli heti vastaanottamassa tuollainen videoinstallaatio (1. kuva) metsässä huutavasta tytöstä ja se kaikui pitkin rakennusta. Oli aika pelottava ja aavemaiseen rakennukseen hyvin sopiva kun onhan sillä verinen historiakin.

Ja sitten syömään viihtyisään ravintolaan, jossa persoonallisia ja tyylikkäitä miestarjoilijoitakin oli ihanaa seurata. Päädyin ottamaan foccacciaa ja kanaa (jota syön ehkä kerran vuodessa), mikä oli ihan ok. Juurikin vain ok, ja annoksen sai itse järjestellellä helpommin syötäväksi (which sucks), mutta ravintolaelämys oli muuten niin kiva ja viinikin hyvää, oli nälkäkin, joten ei se niin vakavaa.

Kotiin palasin illalla hyvällä mielellä ja upeassa säässä. Kuvaten näköjään puuta ja varista.

Kotona oli yksi tälläinen.

Myöhemmin tuli käveltyä vielä leppeässä kesäsäässä baariin...tai terassille. Terassilla oli keskellä yötä niin lämmin topissa ja syreenit tuoksuivat vieressä, että ei sitä olisi voinutkaan parempaan paikkaan siirtyä. Niitä hetkiä "vähän kun ois ulkomailla". Välillä ei tarvitse mennä kauas löytääkseen ympäriltään ihania asioita ja mulle lauantai erityisesti oli rakkaudesta kotikaupunkiin-päivä. Ja oli ihanaa, että sain jakaa päiväni niin monen ihanan kanssa.

Ihan itse tein jäätelöä!

Mun mielestä on liian hyvää ollakseen totta - tarvitset vain kahta eri raaka-ainetta saadaksesi itse tehtyä vaniljajäätelöä! Ei mitään monimutkaisia jäätelöreseptejä, kananmunien valkuaisten erotteluja, massiivista jäätelökonetta! Tällä hetkellä omassa pakastimessa onkin odottamassa n. litra jäätelöä!

Lisäksi toki pakastin (eiköhän pakastinlokerokin aja asian, kunhan syöt koko jäätelön pois hyvissä ajoin) ja vatkain ovat hyvä asia. Säilykepurkinavaajaa tarvitset maitopurkin avaamiseen!

Itse reseptiin:

- purkki kondensoitua maitoa (tämä löytyy mahdollisesti sieltä mistä kookoskermat ja muut säilykkeet, huoneenlämmöstä kuitenkin.. tässä kaupassa maksoi 2 euroa)

- kuohukermaa (koko purkkiin on hyvä olla 4-5 dl kuohukermaa, itse vatkasin 2 x 2 dl kuohukermaa)

Vatkaa kuohukerma kuohkeaksi. Nostele kondensoitu maito sellaisenaan vatkatun kerman sekaan ja sekoittele, mutta älä liian kovaa sekoittele (tai en tiedä saako näin tehdä, mutta joku resepti kertoi nostelemaan kevyesti sekaan). ÄLÄ lisää sokeria! Kondensoitu maitohan on itsessään hyvin makeaa.
Nyt jos haluat ihan vain vaniljajäätelöä - se olisi tässä. Voit kaataa sekoitelman kannelliseen rasiaan ja pakastimeen muutamaksi tunniksi. Kahdeksaa tuntia (+) yleensä mainitaan, mutta pakastimella voi käydä kokeilemassa. Viisikin tuntia saattaa riittää.

Parasta kuitenkin on, että voit sekoitella seokseen vielä ihan mitä haluat. Itse olen ollut turhautunut siitä kun kaupoista ei löydy kunnon suklaajäätelöä. Esimerkiksi Valion litran suklaajäätelöpaketit ovat huijausta. Haluan suklaajäätelöä isommilla suklaasattumilla kuin suklaahippusilla! Siispä tähän jäätelöön tuli paloiteltua suklaata - Maraboun Digestive-suklaata, siitä 200 gramman levystä. Viime kerralla oli Geishaa. Mutta toka kerta ei ihan onnistunut, koska olin laittanut kondensoidun maidon jämät jääkaappiin ja sitä oli liian vähän 5 desilitraan kuohukermaa. Kondensoitua maitoa ei tulisi kai säilyttää jääkaapissa, sehän vain kovettuu! Parasta siis kai on käyttää kaikki kerralla? Eka kerta onnistui kuitenkin paremmin, mutta tämä kolmas kerta parhaiten sillä suhteiden pitäisi olla nyt tasapainossa (maistoin ennen pakastimeen laittoa). Myöhemmin kesällä aion tehdä tätä taas ja hakea lisukkeeksi torilta suomalaisia mansikoita, nam! Ja mielessä kutkuttaisi myös cookie dough-jäätelö, sillä nam!

P.S Kondensoidusta maidosta saa kuumentamalla kinuskikastiketta! Voit siis käyttää osan siitä kinuskikastikeeksi :)

It´s a summer!

Muutama Tumblr-suosikkini kesähengessä! Se ois kesä nyt, nauttikaa! 

Täältä löytyy myös kesäsoittis!

It'll be summer in Dallas before you realize.

Näihin tämän päiväisiin kuviin kiteytyy asioita, joista pidän ja jotka ehkä olivat peräti siksi kuvan ottamisen arvoisia.

syreenit (harmi että eivät ole vielä keksineet miten hajun saisi tallennettua kuvaan, mutta kai te muistatte miltä syreenit tuoksuvat. minä ainakin)
punatiilitalot
ja lähes kaikki talot 1800- ja 1900-luvun alkupuolelta.
aitojen raoista tiirailu.
kesä!
se, että kaupan pakastealtaasta löytää jotain nostalgista kuten murueskimon ja että se oli vielä todella hyvää (luulin, että nämä olisivat jo muinaishistoriaa, vaikka enpä irtojäätelöitä usein raaskikaan ostella kun lähes samalla hinnalla saa litran mutta kyllä nyt kesällä on enemmän oikeutettu).

pidän myös tämän viikon Hyvät ja huonot uutiset-jaksosta. Miika Nousiainen ja Tuomas Kyrö ovat ihan parhaita kyllä aina ja ohjelma muutenkin, en tv:stä paljon muuta katsokaan, eli kohta vielä vähemmän kun jää kesätauolle. höhh.

ja pidän todella todella kovasti:
kovasti vaikuttaisi nyt siltä, että tämä on levyltä, joka olisi The Nationalin toiseksi paras tai paras levy? edellisen levyn suhteen ei tullut ihan tälläistä kutkuttavaa oloa ja monikaan biisi ei ole vieläkään muuttunut paremmaksi, mutta nämä kappaleet taitavat vain kehittyä suuremmiksi, paremmiksi. ei vaikea levy kuitenkaan. juuri sellainen sopiva vain.

Kymmenen asiaa.

Satunnaisia asioita minusta. Kuvituksena kuvia puutarhasta viime viikonlopulta. 

01.  Rakastan kirjoja. Rakastan, että on olemassa sellainen yksinkertainen, mutta niin uskomaton asia. Ja, että sellaisia on miljoonia. Mutta viime aikoina en ole osannut täysin keskittyä niihin, ja se vähän raastaa mieltä. Pitäisi ryhdistäytyä, sillä haluaisin lukea niin monta kirjaa, mitä maailmassa on tällä hetkellä ja tulee olemaan, ennen kuin kuolen.

02. Inhoan aika paljon omien virallisempien asioiden hoitamista puhelimella höpöttäen. Inhoan päivystää puhelinta ja olla valmiustilassa. Ja joskus ne puhelut ovat niin vaivaannuttavia ja joskus ei saa toisen äänestäkään selvää ja pitää olla oikeassa paikassa ja pitää olla oikea hetki. Aina voi soittaa takaisin, mutta en siitäkään pidä niin paljon. Nykyään on aika simppeliä hoitaa asioita sähköpostilla ja saa asioita mustana valkoisella. Tavallaan pidän kyllä siitä, että on jotain perinteistä ja vaivaudutaan soittamaan silloin kun ei oikeastaan olisi edes mikään pakko. Kaikki kun tuntuu nykyään olevan netin välityksellä.  Ja kaverit saa soittaa - sitä ei tarvitse kummankaan osapuolen pelätä! Ja kyllä töissäkin voin kuvitella puhelimessa asioivani, mutta puhelinkauppiasta minusta ei saisi.

03. Mut voi saada pienellä hyvälle mielelle. Osaan riemuita välillä esimerkiksi siitä,kun joku on ripustanut ulos narulle pyykkiä, kun bongaan kirsikkapuita kodin läheltä, kun olen ottanut joskus vuonna 1903 omasta mielestä hienon kuvan ja löydän sen arkistoista, kun bongaan leppäkertun, kun tv-ohjelmassa soi yllättäen lempibändin laulu ja tunnistan sen, kun joku on kirjoittanut hienon lauseen, kun toinen blogini on mainittu jossain yhteydessä ja saan yhteydenottoja sen tiimoilta, kun koira kierii maassa, kun näen kotikaupungin uusin silmin ja voin lähes huudahtaa ilmoille niinä hetkinä "Ihana kaupunki!", kun näen mummomaisen mummon tai tyylikkään papan.

04. Kävin joskus sokkotapaamisilla paljonkin, enkä kokenut sitä yhtään erikoisena asiana. Näin kaikenlaisia ihmisiä. Oli tapaamisia, jotka eivät onnistuneet juuri mitenkään mutta oli myös hyviä tapaamisia. Se oli tietynlaista avoimuutta ja heittäymistä. Oli kiva nähdä sellaisia ihmisiä, joista tiesikin jotain. Näin jälkeenpäin on hauskaa muistella täällä mielikuvakiikkustuolissani. Kun en siis ole enää aikoihin käynyt.

05. Kävin reilimatkalla vuonna 2007! Noin puolet matkasta matkustin yksinäni ja jännää, että selvisin kotiinkin asti. Eihän silloin ollut mitään älypuhelinta ja navigaattoria ja suuntavaisto välillä ihan surkea. Ja seikkailinkin jonkin verran päästäkseni Berliinin lentokentälle. Mutta eihän matkalla tärkeintä olekaan päämäärä vaan se seikkailu ja haahuileminen.

06. Inhoan stand uppia, jossa stand up-artisti kyselee vain yleisöltä suurimmaksi osaksi ja vie huomion pois itsestään ja esittää samoja kliseitä esimerkiksi savolaisuudesta (perhana, sitä on tultu kuuntelemaan, ei yleisöä ja mukahauskoja asioita yleisöstä). Inhoan greippiä sellaisenaan. Inhoan eines-mikroruokia (paitsi pinaattilettuja ja joitakin pakasteita). Inhoan puhelinsoittoja tuntemattomista numeroista. Inhoan niitä festarikrääsiä ja tavallaan ihmisiä, jotka niitä käyttävät - festarimieli syntyy muista asioista ja vaikka festarimieli on kuinka huipussa, niin sellaisten käyttämisestä se mieli apeaksi menisikin. Inhoan, jos sanon "moi" ja siihen ei reagoida. Inhoan sitä, että joskus mulla on liikaa aikaa ajatella kaikkea turhaa ja sellaista, mikä tekee mielen apeaksi.

07. Mussa on kaksi puolta - luova ja tunteisiin hukkuva runosielu, mutta se, joka haluaa tehdä jotain käytännönläheistä ja olla maan pinnalla ja miettiä. Ristiriitaisuuteni sekoittaa välillä mieltäni. Ja sen vuoksi voisin opiskella kahta ihan erilaista alaakin, ja olen niin tehnytkin. Mielestäni kumpikaan ei ole pois toisesta! Kai sitä voi olla kumpaakin, eikä aina vain jokotai! Oletko lintu tai kala, no piru vie, olen kumpaakin! Olen kaikki maailman eläimet, mielentilanteesta tai asiasta riippuen!

08. Pidän kaikista vuodenajoista..tai rakastan! Ja useimpia säätiloja. Kaikissa vuodenajoissa on jotain superihanaa. Ainoa asia mistä en pidä, on loska. Muuten rakastan hellettä ja rakastan pakkasta.  Rakastan kaatosadetta ja ukkosta. Rakastan ruskaa. Rakastan marraskuun pimeyttä, lehdettömyyttä, karuutta. Rakastan luminietoksia ja lumessa kahlaamistakin joskus. Lumipyrykin on ihanaa, paitsi joulun ajomatka lähinnä karmaisi. Vihaan loskaa, sen rumuutta ja siinä tarpomista. Sitä oli onneksi tänä talvena/keväänä todella vähän.

09. En omista ajokorttia ja tunnen olevani sen suhteen vähemmistöä.  Tietyssä mielessä ajokortti olisi hyödyllinen (joissakin kuvausjutuissa ainakin lisäetu), mutta toisaalta pitäisi olla myös auto. Ja toisaalta en haluaisi autoa. Asun mieluummin kävelymatkan päässä paikoista ja julkisista. Joskus se auto ja ajokortti voisi tuoda riippumattomuutta ja mahdollistaisi eräitä asioita. Mutta en haluaisi kuitenkaan ikinä olla sellainen laiskaperse, joka ajelisi joka paikkaan laiskaperseyden takia (liikkeen edestä jos ei löydy paikkaa niin jo menisi päivä pilalle!!3883), eikä osaisi kävellä. Vihaan myös välillä ihan hirveästi autoilukulttuuria ja mun mielestä keskusta muuttuisi paremmaksi, jos siellä olisi autoja monta tuhatta vähemmän.  Niin monta vähemmän, että erotus tekisi nollan. Olen aika vihreä mieleltäni. Hyvä mun on tässä tällä kerskuakin, kun ei ole sitä korttia eikä autoa.

10. Vierastan hyvin paljon piikkikorkokenkiä ja vastaavanlaisia. Olen enemmän ballerina-/herrainkenkä-/tennarityttö! Tulen varmaan aina olemaan. Supernaisellinen tyyli ei ole mua varten, tyttömäisyys ja pieni androgiiniys kylläkin.

Teidän kymmenen satunnaista asiaa?