Pienellä reissulla.

Pari viikonloppua sitten juna vei Pohjanmaalle kaverin luo. Ensimmäistä kertaa. Pohjanmaalla olen kyllä käynyt pari kertaa muuten, esimerkiksi viime kesän reissu teki lähtemättömän vaikutuksen. Auringonlasku näytti siellä upeammalta. Mutta olihan sitä silloin maalla. Tämä nyt ei ollut maaseutua, mutta kaupunkilaiselle toki vähän enemmän kylä. Otin ilon irti toisenlaisista maisemista. Auringonlasku näytti upealta kävellessämme katsomaan lempibändimme keikkaa.

Ihailin muutamia sisustuksellisia yksityiskohtia. Erityisen ihastunut olen ollut tuohon kannuun. Keramiikan ja puun yhdistelmä on niin ihana. Enimmäkseen kannu olisi varmaan koriste, sillä eihän sillä mitään voi keittää. Silloin tällöin sinne voisi teevedet tai kahvit kaataa.

Kävimme kirppputorilla. Taivas oli dramaattinen. Kirpputori oli kivankokoinen, mutta en löytänyt itselleni mitään. No shortsit, mutta ei ihmeellinen löytö minulle. Kirpputorimatkan jälkeen taivas repesi liitoksistaan ja ukkosti. Kovaa. Pääsimme kuitenkin kaverin luo kuivina, juuri ja juuri.

Jatkoimme Mirandan katsomista. Katsoinkin koko kyläilyn aikana kaksi kautta Mirandaa. Se ei tuottanut hankaluuksia, sillä aivan loistava sarja!

Kun myöhemmin sade lakkasi ja aurinkokin ilmestyi otimme suunnaksi luonnonsuojelualueen. Tämä kuva on tosin vielä pihalta.

Luonnonsuojelumetsä oli valloittava puisine siltoineen, puroineen ja polkuineen! Kuulin myös käen kukkuvan, ja se ei ole siis kovin tuttu elämys minulle, vaikka metsiä täälläkin on.

Olimme myös festarialueella. Siellä oltiin jo valmistamassa festareita seuraavaa viikkoa varten.

Puistomaisen mielenterveyskeskuksen pihalla, jonka läpi kuljimme, oli aavemaisia puita. Katsoimme, että maassa on toukkia ja valkoista rihmastoa. Katsoimme ympärillemme ja huomasimme, että koko iso puu ja pari muuta puuta olivat täynnä tuota rihmastoa ja toukkia. Tuhansia, satoja tuhansia, toukkia.

Näiden kanssa ei mennyt aivan kuten Strömsössä. Itsepäinen yksilö ainakin tämä.

Mirandojen katselun lisäksi selasin paljon sisustuslehtiä ja herkuttelin todella paljon. Tässä kuvassa mutakakkua ja vaniljajäätelöä. Kirsikoitakin tuli haettua kaupan pihalta perjantaina.

Sunnuntaina, parin yön jälkeen, se oli sitten heihei. Juna kuljetti minut takaisin kotiinkin.

Raparperitaivas.

Tämä sadepäivä on ollut aika mukiinmenevä. Sen alusta huolimatta. Kohtasin vihaisen papan, jolta oli mennyt varmasti tee väärään kurkkuun päivän lehteä lukiessaan. Ja teensäkin oli pahaa, koska kaupan halvin maito oli loppunut. Joku retkukin ärjyi itsekseen toisessa suunnassa, eli olisin valinnut minkä tahansa reitin, niin kaikkien varrella olisi ollut jotain epämukavaa. Ja minä kun ajattelin nauttia seesteisestä sadekävelystä. Tämä sade kun ihan virkistävä asia. Huomenna ei kai sada.

Hyvää sateen lisäksi on ollut, että sain palautettua pari koulutehtävää (joista toisen kanssa käytin aikaa tunteja) ja enää olisi jäljellä pari tehtävää. Sitten koulu on hetkeksi ohi osaltani.

Ja hyvää on ollut...

... lätyt eilen tehdyllä raparperihillolla, vaniljajäätelöllä ja kermavaahdolla. Nonparelleja ei tullutkaan käytettyä. Raparperit ovat puutarhasta. Kyllä, olen vähän sellainen hipsteri, joka ei aja autoa, hakee puutarhasta hillonsa ja leipänsä usein lähileipomosta. Ei, ei ole oma puutarha ja ei, en tee usein hilloa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta ikinä. Kaapista löytyi korkkaamaton paketti hillosokeria, jota joskus olin johonkin tarkoitukseen ostanut ja se oli ainakin vuoden vanha.

Ja nyt kun tuli itse tehtyä hilloa, niin miksi ei useimmiten (nyt kun puutarhasta on haettu loputkin raparperit)? Tämä oli niiin helppoa ja nopeaa, eikä ole mitään lisäaineita. Raparperihillo tehdään niin, että raparperit kuoritaan, pilkotaan ja heitetään kattilaan. Lisäksi kattilaan laitetaan samalla hillosokeri ja ihan pieni tilkka vettä. Raparperistakin irtoaa. Lämmitellään miedolla lämmöllä kunnes raparperit pehmenevät. Jäähdytetään. Nautitaan. Itse muuten lisäsin tilkan kaneliakin ja sopi mainiosti.

Ja olen vähän sitä mieltä, että elämänlaatu vähän kohenisi, jos useammin söisi lättyjä. Viime kerrasta oli aikaa niin paljon, että en muista. Edellisessä asunnossa kaiketi.

Tyttö ja syreenipuu.

Tyttö ja syreenipuu, 8.6.2013

Lisää kuvia tulossa pieneltä viikonloppumatkaltani. 

Apartment story.

...koska näitä on vain niin kiva katsella. En väittäisi, että haluaisin kaiken näistä ja välillä tympii tietyt elementit. En haluaisi ainakaan tuollaisia ruosteisia ovia! Enkä Andy Warholin sitaattia. Mutta kyllä näitä ilokseen katselee....

Tällä hetkellä himoitsemisen kohteena on baaripöytä/taso (jalkatilalla) ja toisen pöydän heivaaminen jonnekin (vaikka ihan hieno onkin), se toisi lisätilaa ikkunan äärelle ja siinä voisikin olla leveät ikkunalaudat istuskelua varten ja suurelle kukkaruukulle. Haaveena olisi myös isohko pehmeä kulmasohva, jättimäinen peili koukeroisilla kehyksillä (kultaset kiitos, sillä tasapainottaisi kylmää harmaata seinää), värikäs matto kivoilla kuvioilla ja kivalla värityksellä (kelim-mattoja olen sillä silmällä katsellut), pyöreä pienehkö sohvapöytä (funkkis-tyylinen voisi olla). Bonuksena olisi myös funkkis-tyylinen matalahko lipasto tv-tasoksi ja voisi tv:kin olla vielä suurempi elokuvaelämyksiä varten. Pieni parvekekin saisi avautua pienestä keittöstä, mutta onneksi edes ikkunan saa kunnolla auki ja sen äärellä voi istua. Makuuhuone kaipaa myös pientä pintaremonttia uuden ihanan tapetin muodossa. Taulujakin pitäisi seinälle saada. Kyllähän näitä aina keksii. Mielestäni nämä ovat vain positiivisia pieniä haaveita, jotka joskus ovat mahdollista ehkä toteuttaakin. Kivempi ettei kaikkia kerralla, jotta on haaveiltavaa. Että ei olisi valmista.

A berry pie.

Tein tänä iltana tälläistä superherkullista marjapiirasta, joka onnistui siis yli odotusten ja siksi ansaitsee super-tittelin.

Tein ohjeen tällä reseptillä, tosin ohjeen marjojen sijasta käytin neljän marjan seosta (mustikkaa, mansikkaa, mustaherukkaa ja vadelmaa) ehkä n. 3,5 dl:lla ja sekin määrä oli vallan riittoisa! Tuoreet marjat on nyt vielä ainakin aika kalliita eikä välttämättä kotimaisia, joten paras diili tuli pakastealtaasta... täytyy käydä kyttäilemässä torilta vähän myöhemmin. Niin ja tämän voisi ehdottomasti tehdä myös kirsikoistakin. Mistä vain. Parasta syömisen jälkeen on, että muut raaka-aineet löytyvät yleensä kaapeista ja piiras on niiiiin helppo tehdä. Helpompaa olisi vain käyttää valmistaikinaa, mutta kivempaa on tehdä itse.

Kun marjat heittää piirakkaan pakastimesta suoraan, niin täytyy varautua siihen, että nestettä irtoaa ja parhaiten piiraspalasen saa varmasti ehjänä esimerkiksi seuraavana päivänä kun se on vähän hyytynyt. Mutta kukapa voisi vastustaa piiraan syömistä uunituoreena ja vaniljajäätelön kera. Muruseos on muuten aika must ja sen voi tehdä (kuten pohjankin) ihan tavallisesta rypsiöljystäkin! Joskus näkee ohjeita, joissa käytetään perunajauhojakin, mutta itse tein jonain kertana sillä kämmin. Vehnäjauholla ei ainakaan epäonnistunut. Ja uunin alataso..muista se. Nimim. kaikki yleensä keskitasolla.

Lauantai.

Viime lauantai oli super. Sadetta lupailevana päivänä sain vieraaksi isän ja vaimonsa. Ihan ensimmäistä kertaa oikeastaan. Mun isä on aika kova matkustamaan, mutta onneksi se pääsi tännekin kerrankin. Tarjosin kahvin lisäksi minikarjalanpiirakoita itsetehdyllä munavoilla sekä kaupan Daim-moussekakkua, jota voin lämpimästi suositella, jos sellaiseen törmäätte kaupan pakasteosastolla.

Kävin toista kertaa elämäni aikana minigolfaamassa. Ensimmäinen kerta oli ihan positiivinen kokemus, joten mikseipä toiste. Ja kun isä taitaa olla siihen hurahtanut. No, sanomatta selvää, että kuka siis voitti ja kuka hävisi. Ei mennyt aivan huonosti ja tein muutaman ässälyönnin, mutta.... Minigolfradalle päästyä oli jo tippunut sääennusteen lupaamat kirjaimelliset pari pisaraa ja aurinko tuli kunnolla esiin. Samoin myös porukkaa tuli hännille, erityisen paljon paidattomia miehiä ja yksi Jeesus. Minigolfailu on ihan hauskaa, mutta siihen kannattaa myös varata aikaa, sillä radalla on 18 erilaista osuutta. Välissä voi huilia ja nauttia omasta eväästä tai hakea kioskilta.

Sittenpä kutsui Palatsi ja Palatsin terassi, johon ihastuin jo edellisenä päivänä sillä harvassa ovat sellaiset viihtyisät terassit hyvällä sijainnilla. (yksi parhaista Suomen terasseista sijaitsee Turussa Koulun sisäpihalla)

Sitten näytin puistoa ja tuli huomattua että siellä oleva linna oli auki ja siellä oli pop up art-taidenäyttely alakerroksessa. Ei voinut vastustaa pyrähdystä. Näissä on vaan se, että kiinnostaa myös keskittyä itse rakennukseen (mikä on harvoin auki yleisölle) ja sen pintoihinkin, mutta kaikki teoksetkin olivat kiinnostavia -valitettavasti piti mennä aika vauhdikkaasti eteenpäin. Aulassa oli heti vastaanottamassa tuollainen videoinstallaatio (1. kuva) metsässä huutavasta tytöstä ja se kaikui pitkin rakennusta. Oli aika pelottava ja aavemaiseen rakennukseen hyvin sopiva kun onhan sillä verinen historiakin.

Ja sitten syömään viihtyisään ravintolaan, jossa persoonallisia ja tyylikkäitä miestarjoilijoitakin oli ihanaa seurata. Päädyin ottamaan foccacciaa ja kanaa (jota syön ehkä kerran vuodessa), mikä oli ihan ok. Juurikin vain ok, ja annoksen sai itse järjestellellä helpommin syötäväksi (which sucks), mutta ravintolaelämys oli muuten niin kiva ja viinikin hyvää, oli nälkäkin, joten ei se niin vakavaa.

Kotiin palasin illalla hyvällä mielellä ja upeassa säässä. Kuvaten näköjään puuta ja varista.

Kotona oli yksi tälläinen.

Myöhemmin tuli käveltyä vielä leppeässä kesäsäässä baariin...tai terassille. Terassilla oli keskellä yötä niin lämmin topissa ja syreenit tuoksuivat vieressä, että ei sitä olisi voinutkaan parempaan paikkaan siirtyä. Niitä hetkiä "vähän kun ois ulkomailla". Välillä ei tarvitse mennä kauas löytääkseen ympäriltään ihania asioita ja mulle lauantai erityisesti oli rakkaudesta kotikaupunkiin-päivä. Ja oli ihanaa, että sain jakaa päiväni niin monen ihanan kanssa.

Ihan itse tein jäätelöä!

Mun mielestä on liian hyvää ollakseen totta - tarvitset vain kahta eri raaka-ainetta saadaksesi itse tehtyä vaniljajäätelöä! Ei mitään monimutkaisia jäätelöreseptejä, kananmunien valkuaisten erotteluja, massiivista jäätelökonetta! Tällä hetkellä omassa pakastimessa onkin odottamassa n. litra jäätelöä!

Lisäksi toki pakastin (eiköhän pakastinlokerokin aja asian, kunhan syöt koko jäätelön pois hyvissä ajoin) ja vatkain ovat hyvä asia. Säilykepurkinavaajaa tarvitset maitopurkin avaamiseen!

Itse reseptiin:

- purkki kondensoitua maitoa (tämä löytyy mahdollisesti sieltä mistä kookoskermat ja muut säilykkeet, huoneenlämmöstä kuitenkin.. tässä kaupassa maksoi 2 euroa)

- kuohukermaa (koko purkkiin on hyvä olla 4-5 dl kuohukermaa, itse vatkasin 2 x 2 dl kuohukermaa)

Vatkaa kuohukerma kuohkeaksi. Nostele kondensoitu maito sellaisenaan vatkatun kerman sekaan ja sekoittele, mutta älä liian kovaa sekoittele (tai en tiedä saako näin tehdä, mutta joku resepti kertoi nostelemaan kevyesti sekaan). ÄLÄ lisää sokeria! Kondensoitu maitohan on itsessään hyvin makeaa.
Nyt jos haluat ihan vain vaniljajäätelöä - se olisi tässä. Voit kaataa sekoitelman kannelliseen rasiaan ja pakastimeen muutamaksi tunniksi. Kahdeksaa tuntia (+) yleensä mainitaan, mutta pakastimella voi käydä kokeilemassa. Viisikin tuntia saattaa riittää.

Parasta kuitenkin on, että voit sekoitella seokseen vielä ihan mitä haluat. Itse olen ollut turhautunut siitä kun kaupoista ei löydy kunnon suklaajäätelöä. Esimerkiksi Valion litran suklaajäätelöpaketit ovat huijausta. Haluan suklaajäätelöä isommilla suklaasattumilla kuin suklaahippusilla! Siispä tähän jäätelöön tuli paloiteltua suklaata - Maraboun Digestive-suklaata, siitä 200 gramman levystä. Viime kerralla oli Geishaa. Mutta toka kerta ei ihan onnistunut, koska olin laittanut kondensoidun maidon jämät jääkaappiin ja sitä oli liian vähän 5 desilitraan kuohukermaa. Kondensoitua maitoa ei tulisi kai säilyttää jääkaapissa, sehän vain kovettuu! Parasta siis kai on käyttää kaikki kerralla? Eka kerta onnistui kuitenkin paremmin, mutta tämä kolmas kerta parhaiten sillä suhteiden pitäisi olla nyt tasapainossa (maistoin ennen pakastimeen laittoa). Myöhemmin kesällä aion tehdä tätä taas ja hakea lisukkeeksi torilta suomalaisia mansikoita, nam! Ja mielessä kutkuttaisi myös cookie dough-jäätelö, sillä nam!

P.S Kondensoidusta maidosta saa kuumentamalla kinuskikastiketta! Voit siis käyttää osan siitä kinuskikastikeeksi :)

It´s a summer!

Muutama Tumblr-suosikkini kesähengessä! Se ois kesä nyt, nauttikaa! 

Täältä löytyy myös kesäsoittis!