Saaristojuhannus.

En tiedä olenko erityisemmin juhannus-ihminen, kuten en ole oikeastaan vappu- tai uv-ihminenkään. Tykkään kyllä juhlia, mutta nämä ovat yleensä sellaisia örveltämispäiviä tai on pakko tehdä jotain, koska on vain sellainen päivä kun kaikki tekee jotain. Mulle ei ole mikään pakko tehdä mitään ja voisin viettää kotijuhannuksenkin. Kaupunki ainakin ehkä vähän hiljentyy ja on silloin vähän parempi. Haluaisin kyllä mökille, mutta haluaisin minä tahansa viikonloppuna. Ja toisaalta, pääsen kyllä nytkin mökille, kaupunkimökille. Saan kaupunkijuhannuksen ja saan mökkeilyn. Ja juhannushan täytyy nyt viettää joka tapauksessa tavalla tai toisella, koska sellainen päivä on kalenteriin merkitty. Lapsena mulla oli tapana laittaa kukkia tyynyn alle. En muista näinkö kenestäkään unia. En varmaan olekaan menossa naimisiin. Voisin laittaa nytkin kukkia, mutta vain siksi koska on kiva haaste löytää seitsemän tai yhdeksän erilaista kukkaa. Eikä mulla juhannusta vastaan oikeastaan mitään ole, kun muistaa sen perimmäisen tarkoituksen - Suomen kesän ja luonnon kauneuden ylistämisen. Vasta sitten on ehkä lupa ottaa vaikka sitä viiniä - ilman että tarvitsee örveltää ja sammua. ;)

Mutta palataan ajassa taaksepäin. Saimme viime vuonna tarjouksen lähteä mukaan parin yön saaristoreissulle, kahdeksi yöksi Nauvoon, eikä siitä voinut kieltäytyä. Oli hienoa, mutta ehkä saaresta olisi voinut saada enemmän irti jonain muuna ajankohtana. Nyt telttailijat ja juhannusbileet rajoittivat alueella liikkumista jonkin verran. Juhannuspäivän jälkeisenä päivänä, ennen kotimatkalle lähtöä pääsimme kuitenkin meren rannalle katselemaan vähän enemmän äärettömyyksiin. Aamu oli harmaa ja ehkä vähän kolea ja roskia oli. Juhlat olivat loppu ja suurin osa suomalaisista olivat jo lähteneet. Japanilaiset pelasivat koripalloa, soittivat ukulelea ja lauloivat.

Juhannusaatto oli säältään hyvin aurinkoinen ja lämmin, juhannuspäivä sateinen ja suunniteltu pyörän vuokraus jäi sitten. Kävimme autolla ajelemassa kuitenkin Korppooseen. Mulla on kuitenkin jäänyt haaveeksi lähteä joskus pyöräilemään Saariston rengastietä. Itse asiassa pienenä haaveena olisi muuttaa Turkuun, ja olla lähempänä mahdollisuuksia. Uskoisin sopeutuvani Turkuun mainiosti, ja onhan sitä pari yritystäkin ollut. Ja ennen tänne muuttoa myös arvoin muutanko tänne vai Turkuun. Nyt olen täällä, mutta ainahan on mahdollisuus molempiin, ja sepä vasta kutkuttavaa on. Mutta voi olla, että se jää vain pieneksi haaveeksi, ja sekin on ihan hyvä.

Pienellä reissulla.

Pari viikonloppua sitten juna vei Pohjanmaalle kaverin luo. Ensimmäistä kertaa. Pohjanmaalla olen kyllä käynyt pari kertaa muuten, esimerkiksi viime kesän reissu teki lähtemättömän vaikutuksen. Auringonlasku näytti siellä upeammalta. Mutta olihan sitä silloin maalla. Tämä nyt ei ollut maaseutua, mutta kaupunkilaiselle toki vähän enemmän kylä. Otin ilon irti toisenlaisista maisemista. Auringonlasku näytti upealta kävellessämme katsomaan lempibändimme keikkaa.

Ihailin muutamia sisustuksellisia yksityiskohtia. Erityisen ihastunut olen ollut tuohon kannuun. Keramiikan ja puun yhdistelmä on niin ihana. Enimmäkseen kannu olisi varmaan koriste, sillä eihän sillä mitään voi keittää. Silloin tällöin sinne voisi teevedet tai kahvit kaataa.

Kävimme kirppputorilla. Taivas oli dramaattinen. Kirpputori oli kivankokoinen, mutta en löytänyt itselleni mitään. No shortsit, mutta ei ihmeellinen löytö minulle. Kirpputorimatkan jälkeen taivas repesi liitoksistaan ja ukkosti. Kovaa. Pääsimme kuitenkin kaverin luo kuivina, juuri ja juuri.

Jatkoimme Mirandan katsomista. Katsoinkin koko kyläilyn aikana kaksi kautta Mirandaa. Se ei tuottanut hankaluuksia, sillä aivan loistava sarja!

Kun myöhemmin sade lakkasi ja aurinkokin ilmestyi otimme suunnaksi luonnonsuojelualueen. Tämä kuva on tosin vielä pihalta.

Luonnonsuojelumetsä oli valloittava puisine siltoineen, puroineen ja polkuineen! Kuulin myös käen kukkuvan, ja se ei ole siis kovin tuttu elämys minulle, vaikka metsiä täälläkin on.

Olimme myös festarialueella. Siellä oltiin jo valmistamassa festareita seuraavaa viikkoa varten.

Puistomaisen mielenterveyskeskuksen pihalla, jonka läpi kuljimme, oli aavemaisia puita. Katsoimme, että maassa on toukkia ja valkoista rihmastoa. Katsoimme ympärillemme ja huomasimme, että koko iso puu ja pari muuta puuta olivat täynnä tuota rihmastoa ja toukkia. Tuhansia, satoja tuhansia, toukkia.

Näiden kanssa ei mennyt aivan kuten Strömsössä. Itsepäinen yksilö ainakin tämä.

Mirandojen katselun lisäksi selasin paljon sisustuslehtiä ja herkuttelin todella paljon. Tässä kuvassa mutakakkua ja vaniljajäätelöä. Kirsikoitakin tuli haettua kaupan pihalta perjantaina.

Sunnuntaina, parin yön jälkeen, se oli sitten heihei. Juna kuljetti minut takaisin kotiinkin.

Raparperitaivas.

Tämä sadepäivä on ollut aika mukiinmenevä. Sen alusta huolimatta. Kohtasin vihaisen papan, jolta oli mennyt varmasti tee väärään kurkkuun päivän lehteä lukiessaan. Ja teensäkin oli pahaa, koska kaupan halvin maito oli loppunut. Joku retkukin ärjyi itsekseen toisessa suunnassa, eli olisin valinnut minkä tahansa reitin, niin kaikkien varrella olisi ollut jotain epämukavaa. Ja minä kun ajattelin nauttia seesteisestä sadekävelystä. Tämä sade kun ihan virkistävä asia. Huomenna ei kai sada.

Hyvää sateen lisäksi on ollut, että sain palautettua pari koulutehtävää (joista toisen kanssa käytin aikaa tunteja) ja enää olisi jäljellä pari tehtävää. Sitten koulu on hetkeksi ohi osaltani.

Ja hyvää on ollut...

... lätyt eilen tehdyllä raparperihillolla, vaniljajäätelöllä ja kermavaahdolla. Nonparelleja ei tullutkaan käytettyä. Raparperit ovat puutarhasta. Kyllä, olen vähän sellainen hipsteri, joka ei aja autoa, hakee puutarhasta hillonsa ja leipänsä usein lähileipomosta. Ei, ei ole oma puutarha ja ei, en tee usein hilloa. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta ikinä. Kaapista löytyi korkkaamaton paketti hillosokeria, jota joskus olin johonkin tarkoitukseen ostanut ja se oli ainakin vuoden vanha.

Ja nyt kun tuli itse tehtyä hilloa, niin miksi ei useimmiten (nyt kun puutarhasta on haettu loputkin raparperit)? Tämä oli niiin helppoa ja nopeaa, eikä ole mitään lisäaineita. Raparperihillo tehdään niin, että raparperit kuoritaan, pilkotaan ja heitetään kattilaan. Lisäksi kattilaan laitetaan samalla hillosokeri ja ihan pieni tilkka vettä. Raparperistakin irtoaa. Lämmitellään miedolla lämmöllä kunnes raparperit pehmenevät. Jäähdytetään. Nautitaan. Itse muuten lisäsin tilkan kaneliakin ja sopi mainiosti.

Ja olen vähän sitä mieltä, että elämänlaatu vähän kohenisi, jos useammin söisi lättyjä. Viime kerrasta oli aikaa niin paljon, että en muista. Edellisessä asunnossa kaiketi.

Tyttö ja syreenipuu.

Tyttö ja syreenipuu, 8.6.2013

Lisää kuvia tulossa pieneltä viikonloppumatkaltani. 

Apartment story.

...koska näitä on vain niin kiva katsella. En väittäisi, että haluaisin kaiken näistä ja välillä tympii tietyt elementit. En haluaisi ainakaan tuollaisia ruosteisia ovia! Enkä Andy Warholin sitaattia. Mutta kyllä näitä ilokseen katselee....

Tällä hetkellä himoitsemisen kohteena on baaripöytä/taso (jalkatilalla) ja toisen pöydän heivaaminen jonnekin (vaikka ihan hieno onkin), se toisi lisätilaa ikkunan äärelle ja siinä voisikin olla leveät ikkunalaudat istuskelua varten ja suurelle kukkaruukulle. Haaveena olisi myös isohko pehmeä kulmasohva, jättimäinen peili koukeroisilla kehyksillä (kultaset kiitos, sillä tasapainottaisi kylmää harmaata seinää), värikäs matto kivoilla kuvioilla ja kivalla värityksellä (kelim-mattoja olen sillä silmällä katsellut), pyöreä pienehkö sohvapöytä (funkkis-tyylinen voisi olla). Bonuksena olisi myös funkkis-tyylinen matalahko lipasto tv-tasoksi ja voisi tv:kin olla vielä suurempi elokuvaelämyksiä varten. Pieni parvekekin saisi avautua pienestä keittöstä, mutta onneksi edes ikkunan saa kunnolla auki ja sen äärellä voi istua. Makuuhuone kaipaa myös pientä pintaremonttia uuden ihanan tapetin muodossa. Taulujakin pitäisi seinälle saada. Kyllähän näitä aina keksii. Mielestäni nämä ovat vain positiivisia pieniä haaveita, jotka joskus ovat mahdollista ehkä toteuttaakin. Kivempi ettei kaikkia kerralla, jotta on haaveiltavaa. Että ei olisi valmista.

A berry pie.

Tein tänä iltana tälläistä superherkullista marjapiirasta, joka onnistui siis yli odotusten ja siksi ansaitsee super-tittelin.

Tein ohjeen tällä reseptillä, tosin ohjeen marjojen sijasta käytin neljän marjan seosta (mustikkaa, mansikkaa, mustaherukkaa ja vadelmaa) ehkä n. 3,5 dl:lla ja sekin määrä oli vallan riittoisa! Tuoreet marjat on nyt vielä ainakin aika kalliita eikä välttämättä kotimaisia, joten paras diili tuli pakastealtaasta... täytyy käydä kyttäilemässä torilta vähän myöhemmin. Niin ja tämän voisi ehdottomasti tehdä myös kirsikoistakin. Mistä vain. Parasta syömisen jälkeen on, että muut raaka-aineet löytyvät yleensä kaapeista ja piiras on niiiiin helppo tehdä. Helpompaa olisi vain käyttää valmistaikinaa, mutta kivempaa on tehdä itse.

Kun marjat heittää piirakkaan pakastimesta suoraan, niin täytyy varautua siihen, että nestettä irtoaa ja parhaiten piiraspalasen saa varmasti ehjänä esimerkiksi seuraavana päivänä kun se on vähän hyytynyt. Mutta kukapa voisi vastustaa piiraan syömistä uunituoreena ja vaniljajäätelön kera. Muruseos on muuten aika must ja sen voi tehdä (kuten pohjankin) ihan tavallisesta rypsiöljystäkin! Joskus näkee ohjeita, joissa käytetään perunajauhojakin, mutta itse tein jonain kertana sillä kämmin. Vehnäjauholla ei ainakaan epäonnistunut. Ja uunin alataso..muista se. Nimim. kaikki yleensä keskitasolla.