Pastan teossa.

Viime sunnuntai oli super muun muassa sen takia, että pastakone pääsi toisen kerran käyttöön ja se on oikeasti melko terapeuttista ja hauskaa tehdä ihan itse pastaa taikinasta aina oikeilta tagliatteilta näyttäviin asioihin, keittää ne ja lopuksi todeta, että "Hei, tämähän maistuu aivan oikealta pastalta!" Ja oli se vielä helpompaa ja nopeampaa kuin viimeksi, eikä niin monimutkaista kuin voisi kuvitella. Pastakone tulee ehdottomasti käyttöön vähän useammmin.

Viime kerran (kesällä...) työvaihekooste (ilman noin parin minuutin keittovaihetta) on tässä:

Eli nauhapastaa ja itse tehtyä pestoa (joka on myrkyllisemmän väristä kuin se kaupan lisäainepurkkipesto)

Todistusaineistoa viime sunnuntailta:

Mutta tämä oli ehkä vähän parempaa, koska sitruunan, persiljan, valkosipulin, voin ja parmesaanin (tai sen tyyppisen juuston) yhdistelmä on voittamaton pastan kera. Mutkatonta mutta hyvää.

Ananas.

Ollaan ystäviä jookos

ollaan ananas ja kookos

Tai no siis... kookoksella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.

Kysymys on, että nyt kun kotoa löytyy tälläinen erikoinen hedelmä, joka on yhtä aikaa sekä kaunis, että ruma ja harvinainen näky, että mitä muuta sillä voi tehdä kuin ihmetellä ja kuvata sitä?

Ei se anananas ananas aivan vieras minulle ole, mutta haluan kuulla mitä kaikkea herkkua tästä möhkäleestä voi luoda :) 

Syntymäpäiviä, kokkailuja ja koiraunelmia.

Kolmeen päivään on mahtunut mm. syntymäpäivät. Lahjaksi kolmen värisiä neilikoita (haluan itsekin neilikoita!!!)  ja timjamisuklaata. Tarjolla oli superhyvää suolaista piirakkaa ja kakkua.

55 burgerin hampurilaiset ovat hyviä!

Eilinen aurinko valloitti, kokkaamani pinaatti-ohra-superkirsikkatomaatti oli maistuvaa. Tänään tein sitruunasämpylöitä ja porkkanasosekeittoa.

Koiraunelmaa on viety eteenpäin ja mahanpohjassa on siivekkäitä, lentäviä ötököitä.

P.S Käytän nykyään pääsääntöisesti kahta kameraa -älypuhelimen kameraa (8 megapikselin kamera ei kuitenkaan ole sisätiloissa kovin hyvä, ulkona enemmänkin) sekä melko uutta järkkäriäni, josta olen vakuuttunut. Kuvien laatu siis esimerkiksi heittelee tässä postauksessa, mutta hei..ei aina vaan se tekniikka, vaan sisältö. On hyvä kun voi dokumentoida silloinkin, kun järjestelmäkamera ei ole mukana, eikä se todellakaan aina ole. Mietin juuri myös sitä, että muutama paras kuvani on otettu vaivaisella pokkarilla.

Torstai - sunnuntai.

Torstaina eli ystävänpäivänä kävimme syömässä 2 yhden hinnalla-ruuat mulle uudessa paikassa. Ruuaksi valikoitui sienirisotto ja mielestäni ei ollut yhtään hassumpaa risottoa, riisi oli al dente ja maistuvaa muutenkin. Mutta hieman erikoista oli se, että ruoka tuli melko nopeasti pöytiin. No, alusta tehtynä sitä olisi saanut ehkä odottaakin ihan liian kauan. Vaikka oli iltapäivä, niin meidän kohdalla oli verhot kiinni ja kynttilä paloi ja iltatunnelma. Ravintolan vessan seinät ja miljöö muutenkin olivat hienot. Voisin mennä uudestaan.

Perjantaina matkustin Pasilaan, josta eteenpäin kuvaamaan hautajaiset. Kännykkäkamera vaihtui järkkäriin.

Lauantaina päivä käynnistyi lempikahvimukillisella kahvia ja Dinosaur Jr.llä, ilta johdatti askeleet kahteen baariin istuskelemaan.

Sunnuntaina päivä käynnistyi melko huonosti. Iltapäivän lähestyessä iltaa  pizzapohjan tekoa ja kaupasta ainekset pizzaan - superkirsikkatomaattia, halloumia, ilmakuivattua kinkkua, emmentalia ja tuoretta oreganoa. Näillä aineksilla ei voinut mennä pieleen ja pohjakin oli sopivasti pannupizzamainen (pannupizza on lempipizzaani)!

Sellainen oli loppuviikkoni pähkinänkuoressa.

Hidden sun.

Aurinko ei ole paistanut 14 päivään. Tai useampaan, jos emme laske mukaan erästä sunnuntaista  pilkahdusta. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa ikävä on. 

Olin kaksi päivää sitten hautajaisissa. Kylmänä, etäisenä, pääosin kameran takana.

En tuntenut juuri ketään, arkussa maannutta en ollut tavannut koskaan. 

Seuraavana päivänä pato murtui katsellessani ottamiani kuvia.

Tunnen olevani hieman enemmän elossa - voin jo tuntea kevättuulen leuhahduksen nenälläni ja miltä tuntuu ajaa pyörällä monen kuukauden jälkeen, nähdä järven kimaltavan ja astua puutarhaan talven jälkeen. Kevättalvi tuo mukanaan loskan ja vaikeuden pukeutua juuri sopivasti. Mutta kun se tulee, niin olen valmis. Mutta olen valmis myös tälle hetkelle, koska niinhän sen pitäisi mennä. Hautajaiset muistuttamassa siitä. 

Kuva marraskuun 8. päivältä. 

13. helmikuuta.

Tuntuu, että en ole vähään aikaan ollut kovinkaan pukeutumisinspiroitunut.

Eilen kun laitoin ylleni Cheap Mondayn pehmeätä farkkua olevan vaatteen ylleni, se tuntui hieman inspiroivalta. Tämä on mekko kääräistynä paidaksi. Mutta tuo materiaali - se vasta parasta!

Eilen sain hyvää postia. Mulle tulee tällä hetkellä kaksi lehteä, joiden tilauserät päättyvät kyllä pian, jollen saa neuvoteltua itselleni edullista jatkotilausta, kuten viimeksi sain. En tiedä miksi tilaisi lehden kotiin, jos irtoina sen saisi samaan hintaan/halvemmalla.

 (Mistäköhän tuo kirjekuoren mahtava kamerateippi on....)

Kauppahallissa kahvilla ennen töihin lähtöä. Paikka oli sulkeutumassa, joten siksi hiljaista. Tuollaista näkyä ei välttämättä päivällä näe, silloin harvoin kuin läpi menen. Voisin käydä useammin, sillä sinnehän oli tullut uusiakin kiintoisia syömäpaikkoja!

Nyt muistikortit tyhjiksi ja kameravarusteet valmiiksi huomista varten ja valmistautumaan tähän päivään! Tarkoitus olisi käydä syömässä jossain ennen töitä, ystävänpäivän kunniaksi.

Elokuvallinen kohtaus.

Tiedättehän kun elokuvissa joskus näytetään kuolema. Niin, että ympärillä on vain valkeus. Eilen oli elokuvallinen kohtaus, kun taivas ja lumi (jään päällä) olivat yhtä ja ympärillä sumua. Luntakin tuiskutti. Yritä erottaa horisontti kuvista.

Kävelin jään päällä, eli taivaasta muistutti sekin, kun Jeesuskin käveli veden päällä. No se uskonnollisista höpötyksistä, kun en muutenkaan ole kovin uskonnollinen. Mietin, että siellä kaiken lumen ja paksun jään alla uiskentelee kaloja. Pimeydessä. Pimeydessä, mutta turvassa toistaiseksi lokeilta.

And it was all grey.

Viikko on ollut väsyttävä. Jatkuva harmaus ei auta asiaa, tuo äsken ottamani kuva ikkunasta on ollut viikon vallitseva sää. Mutta ei se mua mitenkään maailman eniten haittaa, väsyttää vain. Olen saanut tällä viikolla kahdet pakitkin eräistä paikoista joihin hain ja joihin kovasti hamusin. Tämä vuosi ei ole siis alkanut lupaavasti, vaikka toisin päätin! Mieleni yritetään vetää maahan, mutta taistelen vastaan.

Olen saanut erään väliaikaisen työpestin. Työpaikka on kaukana metsän keskellä, ja siellä ei ole aina tekemistä (enkä oikein kestä sitä, koska sitten on taas aikaa ajatella ja olla), mutta uusia kivojakin tuttavuuksia ja uusia näkökulmia. Eilen kaaduin lumeen juostessani pysäkille. Naurahdin, koska saa nauraa, jos ei satu.

Kävin pitkästä aikaa parilla kirpputorilla ja tein melko superhyviä löytöjä. Klassikko Ääni ja vimma yksi niistä vitosella, mutta vaatteitakin. Haluaisin löytää hyviä vinyylejä. Kotimatka oli tuskainen, sillä löydöt painoivat yhdessä niin paljon. Löytäisinpä lukufiiliksen taas, sillä tällä hetkellä pystyn keskittymään lähinnä lehtiin.

Juon nyt kahvia ja try to keep my spirits up. Olenko ainoa, joka saa tahrittua koko kahvimukin tahroilla? Ja onko ihan uskottavaa sanoa seuraavansa ja odottavansa Putousta (en oo ikinä ennen seurannut, mutta tänä vuonna kyllä). Onko uskottavampaa sanoa, että suosikkini oli Kristoffer Taxfree, joka putosi viime kerralla?  Ehkä Suomen kansa ei pysty nauramaan itselleen tai pitää hahmoa liian tavallisena. Sehän siinä oli juuri parasta. En kyllä katso tosissani, voittakoon vaikka se karmea Samppa Linna! Voittaminen on ihan yliarvostettua.

Suhteellisia asioita.

Eräänä sunnuntai-iltana teimme kävelyn hautausmaalle asti. Hautausmaa oli kaunis, apea, hiljainen. En käy hautausmaalla kovin usein, mutta joka kerta kun käyn muistan jotain oleellista ja pidän siitä, että se on paikkoja, jonne meluisa liikenne ei yllätä. Mäen huipulla kaupunki on alla ja kaukana. Kaikki saa uudet mittasuhteet.

Välillä vähän pyörryttää asiat ja tekee pienistäkin asioista suurempia asioita, mutta pitää muistaa, että edes ne ikävät asiat ei kestä ikuisesti.

Ensi viikolla on hautajaiset ja minä menen tekemään surusta taidetta.

Viikko viisi.

Tällä viikolla olen:

▽ ostanut lähileipää- ja pullaa leipomosta

▽ tutustunut ja ollut haltioissani kirjastosta, jonka olin kuvitellut olevan paljon tylsempi ja puutteellisempi kuin se olikaan

▽ syönyt aika täydellisen euron juustohampurilaisen (ei Donaldsin tyypin, ei, parempaa... )

▽ syönyt tulista wokkia, joka näyttää kuvassa limaiselta (ja hieronut toki chilin paloittelun jälkeen silmiä)

▽ kuvannut väsymyksestä silmiä hierovaa tyyppiä

▽ hankkinut viime vuonna saaduilla synttärilahjarahoilla (osalla niistä) vihdoin uuden tehokkaan ja monipuolisen irtosalaman kameraan ja ollut siitä fiiliksissä, vaikka en varsinainen salaman käyttäjä ole (joskus tulee kuitenkin tilanteita kun salamaa, sitä parempaa, tarvitsee ja nyt olen onnellinen päivittyneestä kamerakalustostani) 

▽ käynyt työhaastattelussa vakuuttavassa paikassa

▽ saanut kylään kaverin - naurettiin Putoukselle (en ikinä ennen katsonut jaksoakaan Putousta, mutta tänä vuonna löysin ohjelman ja ihan vähän jäin koukkuun), syötiin tortilloja ja kuunneltiin Spotifysta hyviä lauluja (tehtiin spontaani lista), ja minä join viiniä

▽ jatkanut yömatkailemaan yöelämään (kaverin kirjoittama toivelista, liian myöhäinen tosin - Kavinsky soitettiin)

▽ ihastellut sunnuntaiaurinkoa (jota en kauan ehtinyt näkemään) ja puristanut appelsiinimehua "aamupalaksi" kolmelle

▽ jäänyt pahasti koukkuun Wordament-peliin, mutta myös vetänyt siihen kaverin mukaan (kuvassa kaverin sormet syyhyävät kyseisen pelin parissa herättyämme, mutta saatoimme pelata peliä myös aamukuuteen yömatkailun jälkeen...)

▽ hyvästellyt taas toistaiseksi kaverin

▽ valmistanut tortillojen jämäaineksista erittäin juustoista makaronilaatikkoa, vähän niinku cheese n´mac

▽ lokoillut, käynyt kävelyllä ja vuokraamossa ja katsonut aivan viihdyttävän elokuvan nimeltään 5 vuoden kihlaus (The five-year engagement)! 

Mahtuihan viikkoon muutakin, mutta pääosin viikkonihan oli oikein kelpo - löysin uusia asioita, sain toteutettua pitkäaikaisen hankintatoiveeni, näin kaveria, sain tanssia ja sain mielenkiintoisen työhaastattelukokemuksen. On aika mennä nukkumaan ja herätä uuteen viikkoon ja odottaa uusia haasteita ja yllätyksiä!