Edinburgh osa 1.

to be continued

Edinburgh, mmm...

Koska ulkomaanmatkoja ei ole tiedossa, niin sitten on aikaa nostalgisoida.

Olen käynyt Edinburgissa, Skotlannissa, kaksi kertaa. Nämä kuvat ovat jälkimmäiseltä matkalta. Halusin tällä kertaa kokea ainakin Newhavenin, nähdä meren, kävellä Leith Walkwayn, nähdä Leithiäkin enemmän, käydä uudestaan Gallery of Modern Artissa ja ehdottomasti pubeilla. Siltä olin välttynyt edellisellä kerralla. Matkassa oli mukana huonolaatuinen pokkari, mikä selittää epämääräiset terävöitykset. Kuvia katsellessa joka tapauksessa lietson matkakuumetta itseeni... haluaisin tähän kaupunkiin uudestaan esimerkiksi nyt joulun aikaan. Luistella Princes Gardensin puistossa, juoda glögiä vanhassa kaupungissa, fiilistellä. Fiilistelyltä ei tässä kaupungissa voi kuitenkaan koskaan välttyä.

Matkustusajankohtana oli kesäkuun loppupuoli, filkkareiden aikaan. Itse filkkareihin ei tullut kuitenkaan osallistuttua muutoin kuin fiilistelemällä vähän ulkoilmanäytöstä hotellin viereisessä puistossa. Siellä oli alkamassa Indiana Jones. (viides kuva)

Hotellin nimeä en muista, mutta se sijaitsi uudella puolella ja muutaman sadan metrin päässä ydinkeskustan Princes Streetistä, pääkadusta. Hotelli sijaitsi rauhallisella alueella kuitenkin (vaikka busseja sai bongailla aamiaissalissa toastien ja kahvin äärellä) vanhassa talossa. Huone oli aivan ylimmässä kerroksessa monen rappusen päässä. Ja rappuset olivat vähän epätasaiset, epäluotettavat suorastaan sanoen. Oven avattua kiljaisin, en järkytyksestä kuitenkaan. Ikkunanäkymät salpasivat hengityksen. Olimme kattojen yläpuolella ja meri siinsi kauempana. Huone oli muutenkin ihastuttava, mutta hyvä ikkunanäköala on se mikä voisi pelastaa kehnommankin huoneen. Mutta tätä ei monikaan huone voisi ylittää. Rakastin katsella näkymiä sateen ropistessa vanhaan ikkunaan (jonka sai nostettuakin noin puoliväliin). Jos jossain, niin Edinburghissa sade kuuluu kuin nenä päähän. Sitähän olisi voinut vaikka hieman pahastua, jos sadetta ei olisi näkynyt.


Kokemuksista ja näkemyksiä:

• Suuria ruokaelämyksiä paikkakunta ei varmasti tarjoa. Selittäähän sekin jotain, että Skotlannin kansallisruoka on haggis. Brittiläiseen tyyliin fish & chips-kulttuuria löytää. Mutta kansainvälisiä ruokapaikkoja kaupunki tarjoaa, elitistisiäkin paikkoja, ja itse olen syönyt siellä pubiruokailun lisäksi italialaisessa sekä intialaisessa ja tätä edeltävällä reissulla myönnän noutaneeni pannupizzan Pizza Hutista. Vanhassa kaupungissa oleva pieni perunapaikka tarjosi myös mahtavia täytettyjä uuniperunoita pienellä rahalla. Monet paikat ovat  pieniä ja take awayt suosittuja. Kaupasta kannattaa ostaa ainakin Walkersien Salt & Vinegareja, mikäli olet sipsien ystävä. Monta pussillista tulikin kulutettua.
• Juominen on yleisesti ottaen aika halpaa. Pintti Magnersia maksoi tällöin noin viisi euroa. Hintatason kehityksestä en tiedä, mutta täällä Suomessa pääosin se nykyään maksaa 7,5 -8 euroa, kun jossain vaiheessa se oli "vain" 6 euroa.
• Kannattaa käydä Newhavenissa meren äärellä, jonne käveleekin keskustasta. Merellinen fiilis. Siellä näkee myös erilaisempaa arkkitehtuuria mitä keskustassa on. Oho, jopa värikkäitä taloja. Pidän kyllä silti Edinburghissa juuri niistä värittömistä rappioituneista ruskeista taloista.
• Katukyltit, katujen nimet! Nämä riemastuttavat suomalaista, joka on tottunut näkemään vaatimattomia, huomaamattomampia, kylttejä. Nämähän ovat juuri sellaisia kylttejä, joilla voisi sisustaa kotinsa! En kuitenkaan tuonut mukanani...
• Kävin yhdessä hautausmaassa Edinburghissa, vanhassakaupungissa. Todella ihastuttava rappioituneisuudessaan. Hautausmaata oli hoidettu melko huonosti ja siellä oli syksy, vaikka elettiin kesää. Jossain luki, että täällä kummittelisi... kummituksen luulin kokeneeni edellisellä kerralla kun hotellihuoneessa tv meni itsestään päälle keskellä yötä. Sitten luin myöhemmin jostain, että näin voi käydä teeveelle. Siispä olen välttynyt kummituksilta niin Edinburghissa kuin muuallakin maailmassa.
• Jos hautausmaat saattavat olla huonostihoidettuja (ja siksi ihaniakin), niin puistot ovat yleensä slippattuja ja monet puistot kuten suosittu jättimäinen Princes Gardens lukitaankin peräti yöksi. 
• Miksipä ei ottaisi osaa turistikierrokseen maan alle, mikäli haluaa nähdä maanalaista keskiajan Edinburghia. Kiehtovaa... turistikierros kuitenkin omalta osaltaan laimensi viehätystä, sillä olisin mielelläni kierrellyt siellä itsekseni ja välttynyt muutamalta yliampuvalta esitykseltä. Maan alle ei kuitenkaan taida päästä omatoimisesti (?), joten on se turistikierros silti sen arvoinen.
• Shoppaileminen ei välttämättä ole Edinburghissa sen erikoisempaa tai halvempaa kuin Suomessa, mutta alennusten aikaan voi joitakin huimia löytöjä tehdä. Itse löysin eräästä Princes Streetin kaupasta huimalla alennuksella Ted Bakerin neuletakin n. 20 punnalla (n. 25-30 €), kun ovh. yli 120 puntaa. Suomessa alennusprosentit ovat yleensä nuukempia ja merkkituotteet harvemmin myydään lähes pilkkahintaan.
• Sadekuurot ovat erittäin tyypillisiä ja niitä voi olla monta kertaa päivässä. Yhtenä hetkenä aurinko voi paistaa täydeltä terältä, yhtenä hetkenä voi tulla 10 minuutin rankkasadekuuro. 
• Mutta sitten on pubit... iltapäiväteelle tai -lasilliselle kodikkaaseen pubiin esimerkiksi vanhassakaupungissa ja sulaudut brittiläiseen elämäntyyliin.
• Ainakin yhtenä iltana ja/tai yönä kannattaa kokea Edinburghin yö. Erityisesti siellä vanhassakaupungissa tekemällä vaikka pienen pubikierroksen. Synkät pienet kujat, valot... Edinburghin dramaattisuus korostuu yöaikaan! Yöllisiä kuvia seuraavassa osassa.
• Gallery of modern art - käy! Aivan upea miljöö, upea rakennus, mielenkiintoiset näyttelyt (ainakin omilla kerroillani oli molemmilla valokuvataidetta..erityisesti Diane Arbusin näyttely oli upea) ja bonuksena toki kiva museokauppa. Taiteen ystävä kiittää. Tästä kuvia myös seuraavassa osassa.
• Water of Leith Walkway. Ihana, ihana, ihana. Sisältää mm. vesiputouksen. Edellisellä kerralla tämä oli jäänyt väliin, mutta halusin kulkea tämän läpi. Tämän kautta pääsee esimerkiksi edellä mainittuun museoon. Itse Leithin kaupunginosa on myös todella sympaattinen. 
• Royal Botanic Gardens - ruusuja, puita... siis kasvitieteellinen puutarha. Paikasta löytyy myös kahvila, joten voit kävellä vaikka kahvimuki kädessä ympäri aluetta.

Vieläkin jäi kokematta tietysti vaikka mitä. Esimerkiksi Arthur´s Seat, suosittu tulivuoresta kehkeytynyt näköalapaikka. Ensi kerralla sitten.

The living cube.

Huh. Tämä on niin siisti ja näppärä ratkaisu esimerkiksi yksiöön tai kaksioon. Vai mitä?

Täältä voit lukea lisää ja löydät yhteystiedot, mikäli haluat itsellesikin tuollaisen! ;)

Mix tape.

A

B

90-minuuttinen mix tape . Intuitiolla, rakkaudella, fiilistellen. A-puoli on ehkä enemmän melankoliaa kun b-puoli taasen enemmän karnevaaleja.

Miten välittää vähän enempi.

Ihana kampanja, jonka ideana on siis, että pitäisi välittää vähän enemmän! Se on lähtenyt liikkeelle tästä tapauksesta. Tästä on kirjoitettu myös mm. täällä ja täällä.

Välittäminen ei kuitenkaan tarkoita vain sitä, että autat hätätilanteessa, vaan välittää voi niin monin pienin tavoin.

Toisinaan sitä voi olla hajamielinen ja ajattelematon, ei kai sitä keneltäkään 100 % havainnointia ja täydellisyyttä odoteta. Mutta jos huomaat, etkä silti välitä, niin olisi syytä kai mennä itseensä.

Tässä taannoin kohtasin omakotitalolähiössä keskellä asvalttista autotietä miehen ja rikkoutuneet lasit. Mies oli sekava - joko onnettomuudesta tai kaatunut siksi, että oli sekava. Joka tapauksessa autoja oli pysähtynyt, kävelijöitä oli pysähtynyt ja puhelimella soitettiin. Olisimme voineet jäädä vielä seisomaan, mutta apua hälyteettiin ja katsomoa riitti. Oli hyvä mieli välittämisestä, ja vielä kauan pohdin ja toivoin, että hänelle ei mitään pahoja vammoja jäänyt. Tai että joku autoilija ei ajanut hänen päälleen ja ajanut ohi! Voi myös toki olla, että tällä kertaa autoilija pysähtyi ja jos näin, niin mahtavaa.

Toki sitten on näitä ylpeitä tapauksia... näin naisen kerran kaatuneen liukkaalla kelillä. Kävelin siitä vierestä ja kysyin, että onko kaikki hyvin, mutta en saanut vastausta, vaikka hänelle ei niin pahasti käynyt kuitenkaan, että puhekyky olisi kadonnut. Mielestäni myös liian itseestänselvästi ei saa suhtautua siihen, että joku pysähtyy ja kysyy, koska näinhän ei tosiaan aina käy. Olisi hän mielestäni voinut sanoa edes jotain. Vaikka "Kiitos, ei tässä mitään"..tai "En tiedä..." Ehkä tämä joissakin ihmisissä ruokkii sitä välinpitämättömyyttä ja ajatustapaa, että saavat ihmiset keskenään pärjätä?

Silläkin tavalla voi olla välinpitämätön, että huomaa, että toinen on ihan eksyksissä, mutta ei edes halua yrittää neuvoa oikeaan paikkaan, vaikka edessä olisi tietokone ja netti, eikä muita asiakkaita. Olin myöhästyä hammaslääkäriltä oikeaan paikkaan juuri tämän eksymisen takia ja kohtasin välinpitämättömän tädin, jolla ei ollut muuta tokaistavaa kuin se, että "Ei ole täällä", vaikka jos pelisilmää olisi ollut, hän olisi tajunnut että tuolla on kiire ja harmittelevan kun hän on eksynyt väärään taloon, mutta yritän edes auttaa. Onneksi samasta rakennuksesta löysin kuitenkin ystävällisen pojan, joka neuvoi oikeaan paikkaan, eikä hän kokenut neuvomista ongelmana. Pystyin siinä hieman naureskelemaan erehtymistäni ja lopulta ehdin lähes juurijajuuri oikeaan paikkaan!

Arjessa voi olla vähemmän välinpitämätön esimerkiksi näin:

 1 Jos näet jonkun tulevan ihan perässäsi kauppaan tai kaupasta, pidä hänelle ovea auki.

 2  Jos kaupassa lyhyt ihminen kurottaa jotain, johon hän ei selvästikään yletä, voit ojentaa hänelle jos itse yletyt.

 3  Kirpputorilla tavarat helposti liikkuvat pöydistä toisiin. Itse tiedän pöydän pari kertaa omistaneena tämän. Asiakkaiden vuoksi toki. Itse haluan kunnioittaa pöytien omistajia viemällä ne tavarat, joita en sittenkään ehkä huoli, takaisin paikoilleen. Minulle se on itsestäänselvyys, koska kirpputori ei ole kuitenkaan kauppa. Mutta kaupassakin pyrin viemään takaisin oikeille paikoille, vaikka olisin sovittanut useitakin vaatekappaleita.

 4  Kassaihmiselle voi ihan hyvin sanoa hei tai moi ja kiitos. Miksi ei sanoisi? Itsepalvelukassoille  ei tarvitse varmasti niin sanoa, mutta kassaihmiset ovat ihmisiä ja on luonnollisempaa sanoa hei kuin ei sanoa yhtään mitään edessä olevalle ihmiselle, joka auttaa kuitenkin sinua saamaan tuikitarpeet ostoksesi. Samoin voi sanoa ovimiehelle. Baarimikolle. Tarjoilijalle. Kelle tahansa, joka sinua palvelee. Ei sen palkan tarvitse olla ainoa kiitos työntekijälle.

 5  Kaupassa takana seisovalle asiakkaalle voi laittaa kapulan ja tehdä mahdollisesti vähän tilaa, että hän ehtii laittamaan omiaan ostoksiaan.

 6  Bussissa ei saa istua käytäväpaikalla kuin siinä tapauksessa, että bussi on puolityhjä. Harkintaa voi muutenkin käyttää. Mikäli ei halua ikkunapaikalle siitä syystä, että on jäämässä pian pois, voi tarjota ikkunapaikkaa istujalle. Bussiin astuessa mielestäni ei tarvitse mennä ikäjärjestyksessä (nuorimmat menevät kuitenkin yleensä taakse ja vanhukset useimmiten jäävät eteen) kunhan ei rynni ja paikan antaa vanhukselle tai huonokuntoiselle, mikäli bussi on täynnä! Kerran bussikuski tokaisi kun en päästänyt takana olevaa vanhusta ensin, mutta niinkin on myös käynyt, että joku pappa viittoo, että "Mene vaan ensin", vaikka olen odottanut hänen menoaan ensin...mietin, että käyköhän se bussikuskille, etten vaan loukkaa ketään.

 7  Käyttää sitten pyörää, mopoa, autoa tai jalkoja, niin voi kunnioittaa muita liikkujia noudattamalla järkeenkäypiä lakeja. En omista ajokorttia, ja pyöräkoulua ei käydä, joten minulla ei ole ollut sitä etua mitä autoilevilla pyöräilijöillä, joten olen erikseen opetellut joitakin pikkukikkasääntöjä. En vieläkään ole 100 % varma, paitsi siitä, että pyöräillä ei saa paikoissa joissa ei ole erikseen merkitty pyörätietä. Autotiellä pyöräily ei ole ongelma. Tai taluttaminen epävarmoissa paikoissa. Kävelijänä ja ulkoiluttajana välillä risoo kun aikuiset miehet tai naisetkin pyöräilevät kävelytiellä vaikka vieressä olisi pyörätie. Tai se autotie.

 8  Aivan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen varsinkaan ventovieraille. Joillakin ihmisillä on järjetön tapa kailottaa omia näkemyksiään, niitä negatiivisia tietämättä tai välittämättä, miksi joku toinen tekisi niinkuin tekisi. Vastaavasti itse en huutele kaikkitietävänä näille jalkakäytävillä pyöräilijöille. Ei mun tarvitse yksille pyöräilijöille huutaa, sillä he ehkä tietävät mitä tekevät, eikä mun tarvitse nostaa itseäni ääneen sanottuna jalustalle. Voin nostaa itseni mielessä. Toisaalta olen sitä tyyppiä, että haluan nostaa kissan pöydälle enkä hautoa, mutta en ala vieraita ihmisiä käskyttämään.

 9  Jos tuttavallasi tai kaverillasi on isohko elämänmuutos hyvässä tai pahassa, on kohteliasta jollain tapaa osoittaa kiinnostusta vaikka se asia ei muuten ole sydäntä lähelläsi. Osata eläytyä toisen erilaisempaan arkeen on tietyllä tapaa niin hienoa. Esimerkiksi mun äidillä oli kerran miesystävä, mutta koska hänen ystävällä oli epäonnea miesasioissa, niin yhtäkkiä tästä ystävästä tuli katkera ja hän piti taukoa ystävyydessä. Aikuiset ihmiset.... On myös tietyllä tapaa sivistystä osoittaa kiinnostusta sellaisiinkin asioihin, jotka eivät itseä suunnattomasti kiinnosta, mutta haluaa tietää silti niistä jotain. Vaikka vain siksi, että se ystävä on kiinnostunut asiasta tai se liittyy hänen elämään. Yksi esimerkki tässä on se, että koira on ollut tosi iso juttu ja muutos mulle, mutta todella monet ihmiset eivät ole puhuneet halkaistuakaan sanaa mainitessani ensimmäisen kerran asiasta. Sanoneet esimerkiksi, että "Ihanaa, että haaveesi toteutui" tms. tai kysyneet esimerksi vaikka vain nimeä. Eihän sitä itseään tarvitse muuttaa koiraihmiseksi voidakseen kysyä. Vain siksi ehkä, koska eivät ole koiraihmisiä tai eivät ajattele sitä sillä tavalla isona asiana (elleivät ole kateellisia). Se tuntuu vähän siltä kuin kotiin olisi tullut vain uusi sohva. Pääasia on tietty, että itse en ajattele sillä tavalla ja eläytyjiä ja innostujiakin riittää.
Pointti oli kuitenkin se, että ei sun tarvitse olla fyysikko kysyäksesi vaikka fyysikolta, että millainen hänen työpäivänsä oli. Ei sun tarvitse ymmärtää yksityiskohtaisia asioita, mutta samalla tavalla hänkin voi sanoa, että hyvä, koska kaikki meni putkeen tai huono, koska mikään ei mennyt putkeen ja työpöytä räjähti.

 10  Vessakäynnin jälkeen voisi pestä kätensä. Etenkin kirjastossa. Olen todistanut sen, kun aikuinen nainen käveli kirjaston vessasta tyytyväisenä käsiään pesemättä (ja sen jälkeen kirjoja mahdollisesti hipelöimään). Olikohan hänellä vesiallergia?

 11  Kirjastonkirjaa ei tarvitse taittaa hiirenkorville. Ja merkintöjään ei tarvitse tehdä. Itseäni ei suunnattomasti haittaa ne korvat, mutta kun se kirja ei ole oma, niin miksi suhtautuisin siihen kuin omaan? Tosin en omaankaan taittelisi.


Nämä lähtevät helposti rönsyämään pieniinkin juttuihin, jotka ovat kaukana sellaisesta auttamisesta hädän keskellä-tapauksesta. Näissä helposti kuulostaa saarnaajalta, jos nämä eivät ole jollekulle toiselle itsestäänselvyys. Itselle nämä ovat arjessa sellaisia asioita, joita pidän lähes automaattisesti mielessä. Vastaavasti minultakin varmasti löytyy kohtia, joissa parannettavaa riittäisi.
Pääasia on se, että tahallani en ainakaan halua olla välinpitämätön ja toivon, että kukaan ei haluaisi olla. Edes niissä pienemmissä asioissa.

Tässäpä myös haaste. Millä tavoin sinä haluat välittää arjessa? Kommentoi tai kirjoita postaus ja linkkaa.

Päivä jona kohtasin oravan.

Matias oli tavallinen orava. Tykkäsi hyppiä männyn oksilta toisille, pudotella käpyjä, leikkiä piilosta koirien kanssa. Eräänä päivänä äiti hämmensi keittoa perheelleen. "Kuudeksi kotiin", äiti vielä muistutti. Päivällisajasta oli kulunut jo yksi, kaksi, kolme, neljä, kymmenen, yksitoista, viisitoista, kolmekymmentä, sataviisikymmentäkaksi tuntia. Mutta Matias oli poissa. Kippo jäähtynyttä keittoa odotti mäntyisellä ruokapöydällä. Äiti aavisti pahimman. Matias ei ikinä palannut kotiin, koska Matias makaa tässä. Aika hyppiä, aika kuolla.

Minä seison tässä elossa. Matias makaa tässä kuolleena. Kylmänharmaa asfaltti paistaa Matiaksen läpi.

Matias ansaitsisi tulla haudatuksi edes lehtipetiin. Kävelin silti vain ohi.

Sosekeitto.

6 porkkanaa
2 perunaa
2 valkosipulinkynttä
vettä niin paljon että peittävät juuri ja juuri vihannekset
2 kasvisliemikuutiota
suolaa
mustapippuria
chiliä
juustokuminaa
kurkumaa
kookoskermaa
unikonsiemeniä
raejuustoa

siitä oli tämän päivän keitto tehty.
noin neljä annosta kera raejuuston (ja leivän).
hyvää (ja helppoa) syysruokaa.

Lempparit The Nationalilta.

I Need My Girl

90-Mile Water Wall

Slipped

Pink Rabbits

American Mary

About Today

Slow Show

All Dolled-Up In Straps

Rest Of Years

You´ve Done It Again, Virginia

Runaway

Anyone´s Ghost

Don´t Swallow The Cap

Slipped

Fireproof

Brainy

Conversation 16

Racing Like A Pro

Afraid Of Everyone

Gospel

Green Gloves

Baby We´ll Be Fine

Wasp Nest

Start A War

Cherry Tree

John´s Star

Bitters & Absolut

Supertykkään mm. noista The Nationalin kappaleista. En kyllästy varmasti ikinä The Nationaliin.

DIY-ranskalaiset.

Tässä hiljattain tuli ostettua roskaruokalaite. Tarkoitus ei ole mitenkään kovin usein tätä käyttää, ja se onkin maannut aika turhan panttina. Mielessä on kyllä siintänyt nämä itse tehdyt ranskalaiset aika kauan. Eniten mielessä siintää munkit! En ole koskaan itse paistanut munkkeja, enkä uskaltaisi kattilassa. Tämä laite on tehty juuri turvallisuutta ajatellen, ja tällä laitteella viimeistään ensi keväänä paistan munkkeja aivan varmasti.

Luetaan ensin käyttöohjeet.

Kaadetaan öljy (tämä rypsiöljyä) säiliöön oikeaan mitta-asteeseen asti (minimin ja maksimin välille). Tässä juuri ja juuri riitti vajaa kolme litraa. Rasvan voi käyttää myös uusiksi uppopaistamiseen, joten joka kerta ei tarvitse valtavia määriä öljyjä ostaa ja tuhlata luontoa.

Asetetaan lämpötilamittari oikeaan kohtaan. Tässä 160 astetta laitteen ohjeen mukaan.

Kun mittari ilmoittaa, että on valmista, niin upotetaan kori, jossa on itse tehdyt ranskalaiset (kuori, viipaloi, kuivaa talouspaperilla lähes kuiviksi) säiliöön. Toki voit käyttää myös valmisranskalaisia, mutta veitselläkin leikkaa helposti ranskalaisia :)

Jännitti.

Porisee.

Höyryä, höyryä, höyryä. Ikkunakin ehkä avataan. Noin kahdeksan minuutin päästä avataan kansi varovasti, kori ranskalaisia varovasti pois ja laite sammutetaan. Huh, hyvinhän se meni ekaksi kerraksi. Nyt uskaltaa käyttää uudestaan.

Kipataan ranskalaiset astiaan, jossa suolataan ja ravistellaan.

Sitten ranskalaiset lautaselle. Ja ehkä ketsuppiakin. Vastapainona rasvaranskalaisille salaattia. Nautitaan välittömästi. Nämä maistuivat juuri siltä miltä maistuu Hesessä tai Mäkissä (paitsi paremmilta tietysti)! Ensi kerralla ehkä tehdään itse kokonainen hampurilaisateria, mutta näin ei tullut aivan ähkyolo.

P.S Miksi uppopaistetut ranskalaiset maistuvat parhaimmilta sormin syötynä, mutta uunissa paistettuja ranskalaisia syö haarukalla?

Alex Simpson.

Viehätyin brittiläisen Alex Simpsonin taiteesta ja taiteen jäljille pääsin nähtyäni tämän ensimmäisen lumoavan giffin täällä. Yksi parhaita giffejä, joita olen ikinä nähnyt. Lumoava, hieman riipivä. Ihanat pensselin vedot ja värisävyt. Onhan tässä lainattu alkuperäisestä paljon, mutta hienoa silti. Vanha Disney on niin paljon maagisempaa (ja riipivämpää) kuin uudempi.

Soundtrackina taiteelle toki tämä hienoriipivä Disney-mix, jonka on luonut L. Pierre eli Aidan Moffat vanhoista Disney-kappaleista.

Itse asiassa tämä gif on luotu tälle soundtrackille. Tämä on sitä nykyajan kulttuurielämystä - kuunnella Soundcloudista soittolistaa ja katsella giffejä. Modern times meets nostalgy.

Alex Simpson tekee myös veistostaidetta, mutta itse välitän enemmän kuvataiteista.

Täällä taiteilijan kotisivut, joilta pääsy Tumblr-päiväkirjaan, josta nämä kuvat.